keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Kaikenlaisia tuloksia ja sairauskertomuksia

Mistäs sitä aloittaisi, kun kaikenlaista on ehtinyt tässä kuukauden aikana tapahtua?

Ansan pennut on nyt kaikki kuvattu, ja lopputulos oli LÄHES täydellinen; 20 x A-lonkka ja 19 x 0-kyynärpää. Tilastopoikkeamaksi toisen kyynärpäänsä 1-tuloksella joutui viimeisenä kuvattu Pulma (M. Mahdoton Merkkari). :( Nyt vain toivotaan, ettei jalasta aiheutuisi jatkossa ongelmia Pulmalle.

Jatketaan terveyasioilla. Ihkulta jouduin poistamaan toisen maitoalakulmahampaan, koska se osui yläikeneen. Valitettavasti ongelma näyttäisi toistuvan pysyvässä alakulmahampaassa. Tämä puoli alaleuasta on ainakin toistaiseksi liian lyhyt, minkä takia alakulmahammas on paitsi liian keskellä, myös liian takana. Toivon kovasti, että leuka ottaisi pian kasvupyrähdyksen, jolloin ongelma helpottuisi. Ruskealla Reinollahan viime syksynä tilanne oli tosi paha, kun alakulmahammas oli tulossa aivan yläkulmahampaan sisäpuolelle, mutta sitten yhtäkkiä viikossa alaleuka kasvoi oikeaan mittaansa ja purennasta tuli aivan normaali.

Ihkun alamaitokulmuri ennen poistoa.


Ihkulla on ollut muutakin harmia. Pari viikkoa sitten huomasin yhtäkkiä, että sen oikean silmän yläpuolella oli siistin näköinen viiltohaava. Ei mitään käsitystä mihin se olisi sen voinut loukata. Hoitelin haavaa pari päivää hunajavoiteella, mutta sitten päätin katsoa sitä vähän tarkemmin...vain huomatakseni, että haava onkin vähän syvempi kuin olin alunperin kuvitellut (nää eläinlääkärin vasemmalla kädellä hoidetut lemmikit!). No, eipä sitä siinä vaiheessa enää viitsinyt ommellakaan alkaa, joten jatkoin paikallishoitoa, kun ei haava kuitenkaan tulehtuneelta näyttänyt. Pari päivää meni taas, ja välillä haava oli parempi, välillä taas enemmän auki. Tunsin itseni melkoisen idiootiksi, kun kerran sitten näin Ihkun kaapivan haavaa etutassullaan... Ei mikään ihme, ettei haava päässyt paranemaan! Niin sai Ihku kaulurin päähänsä (jos kyseessä olisi ollut "oikea" potilas, kauluri olisi tietenkin laitettu heti alussa, krhm), ja rennostihan tuo asian otti. Ansaa pystyi puremaan ihan yhtä hyvin kaulurinkin kanssa, eikä se muutakaan elämään tuntunut haittaavan. Reipas tyttö. Eipä tarvinnut kauluria pitää kuin pari päivää, ja haava oli ummessa. Aika näyttävä arpi siihen kyllä jäi, mutta sehän lisää vain katu-uskottavuutta(?).


Ihku näyttää surkealta, muttei oikeasti ole!
Vielä kaiken lisäksi Ihkulla oli myös hiivatulehdus toisessa korvassa. Onneksi parani nopeasti paikallishoidolla. Oudosti myös Ansalle tuli pian tämän jälkeen tulehdus toiseen korvaan -- korvatulehduksethan eivät kuitenkaan ole tarttuvia.

Ansa pelästytti meitä jokin aika sitten, kun se yhtenä päivänä ei oikein halunnut liikkua, ja seuraavana päivänä kipulääkkeestä huolimatta hyvä kun suostui edes pediltään nousemaan. Se seisoi surkean näköisenä ja ulvahti muutaman kerran, kun lähti lopulta liikkeelle. Kiikutin sen töihin, ja siellä Pipsa-ortopedimme totesi, että tönkkö on! Ansa aristi pään taivuttelua ja sen lihakset sekä edessä että takana olivat "kuin perunapeltoa". Rauhoituksessakaan sen selkää ei saatu röntgenkuvattaessa suoristumaan, kun lihakset vetivät sen niin kieroon! Myöskään sen lonkkia ei saatu vedettyä suoriksi lihasjäykkyyden takia. Pientä spondyloosia eli luusillottumaa näkyi yhdessä kohdassa selkärankaa, mutta se ei oireilua millään muotoa selittänyt. Kaikenlaisia kipulääkkeitä ja lihasrelaksantteja Ansalle kokeiltiin, toisista meni enemmän sekaisin kuin toisista... Muutaman päivän kuluttua se kuitenkin oli selvästi parempi, ja hierontakäynnin jälkeen tapahtui suoranainen ihmeparantuminen! Agility- ja tokotreeneissä todettiin, että se on parempi kuin ikinä ennen; hyppäsi rennommin ja meni makuuasentoon normaalisti (eikä polvet eri korkeuksilla niin kuin aiemmin).  Joku jumi sillä on ilmeisesti ollut jo pitkään vaivaamassa, ja nyt lihasrelaksanttikuurin(?) ansiosta vihdoin helpotti. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan miten tilanne etenee, ja jatkossa yritämme käydä hierojalla säännöllisesti...

Ansa toipumassa huumeistaan, Ihku lämmittää...


Ihku aloitti näyttelyuransa paikallisessa mätsärissä sijoittuen tosi hienosti isojen pentujen punaisten kakkoseksi! Aika vähän oli jaksettu treenailla pönöttämistä, mutta reippaasti Ihku seistä törötti minuuttikaupalla ja vielä ravasi hienosti vieressä ympäri kehää.

Mätsärissä.

Kotona palkintojen kanssa.

Varsinaisissa pentunäyttelyissäkin käytiin, mutta sieltä ei palkintoja herunut. ;)  Liian ruipeloksi tuomittiin Ihku sekä Labradorikerhon Puppy&Veteran Show:ssa että Lahden pentunäyttelyssä. Muuten rakenteessa kaikki oli aika lailla kohdallaan, mutta kehittymätön laiheliini pudotettiin armotta pois sijoittuneiden joukosta. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, että 5,5-kuisella noutajalla pitäisi olla MASSAA, kun kasvuaikana hoikkana pitäminen on yksi niistä harvoista asioista millä omistaja voi koiransa kehittyviin niveliin positiivisesti vaikuttaa... Pentunäyttelyn tuomari oli kauhean mukava ja kova puhumaan, enkä voinut hillitä itseäni, kun hän sanoi, että Ihkua on pakko "rokottaa" hoikkuudesta (samalla hän näytti käsillään, että labradorilla ei kuulu olla vyötäröä!). Totesin siihen sitten ihan viattomasti, että "ai jaa, kun eläinlääkärin mielestä on hyvä, että sillä on vyötärö!". Tuomariparka ei tiennyt mitä olisi siihen sanonut. ;) Ihkun sisko Lykke ja veli Jäbä saivat näyttelyssä samat kommentit hoikkudestaan. Hitaasti kehittyviä lienevät koko porukka.

Ansa pääsi vihdoin tositoimiin, eli viralliseen tottelevaisuuskokeeseen. Ansan tullessa meille tuumasin, että kolmevuotiaana se on TVA. No, ei ihan ehditty ekaan kisaan osallistua ennen kuin Ansan täytti neljä. :D Oletusarvona tietenkin oli ykköstulos, mutta niin se elämä taas yllättää... Kevään möllitokossa Ansa ryntäsi jokaisen liikkeen välissä tuomaria ja/tai liikkuria tervehtimään, ja nyt olin päättänyt, että näin ei tapahdu enää. Tällä kertaa pitäisin sen visusti hallinnassa liikkeiden välillä. Huono taktiikka.
Luoksepäästävyys tehtiin aluksi ryhmänä, se meni hyvin (ihmeesti Ansa siinä pysyy paikallaan, vaikka ihana vieras ihminen tulee koskemaan). Yksilöliikkeet aloitettiin hihnassa seuraamisella, ja heti kun astuimme kehään, jossa tuomari ja liikkuri odottivat, näin, että ongelmia on tulossa... Ansan silmät syttyivät ilosta: "Mitä ihania ihmisiä tuolla onkaan, ihan selvästi vain MINUA varten!" Seuraaminen oli aivan huuhaata, keskittyminen tiessään. Lähes kaikissa muissakin liikkeissä juuri seuraaminen pudotti pisteitä, koska Ansan kontakti tuli ja meni. Esimerkiksi liikkeestä maahanmenossa Ansa putosi aivan täydellisesti maahan, mutta koska alun seuraaminen oli ihan surkeaa, pisteitä tuli vain 9. Liikkeiden välissä tein kaikkeni, ettei Ansa menisi pussailemaan liikkuria tai tuomaria; tämä kostautui sitten viimeisessä yksilöliikkeessä, hypyssä. Kun Ansa kuuli käskyn "Hyppy!", se koki varmaan olevansa viimein vapaa ryntäämään tervehtimään näitä kaiholla katseltuja ihmisiä, joten se hyppäsi komeasti yli esteen -- ja juoksi (mun "Seiso!" -käskyä kuulematta) liikkurin luokse, ja sieltä sitten tuomarin luokse... Minä seisoin tyrmistyneenä, että mitä just tapahtui. Eipä ollut ikinä tullut mieleeni, että moisella tavalla voi liikkeen nollata... Loppujen lopuksi pisteitä kertyi 153 eli kakkostulos. Tuomari päivitteli, kuinka Ansa vain heitä tuijotteli koko ajan. No niinpä!

Eli nyt sitten pitäisi päästä harjoittelemaan jonnekin, jossa pari vierasta ihmistä seisoskelee isolla kentällä? ;) Seuraavaan kisaan on jo ilmoittauduttu, ja siellä en aio padota Ansan rakkautta, vaan päästän sen välillä tervehtimään tuomaria ja liikkuria, jos se sitten pystyisi hillitsemään itsensä edes liikkeiden aikana...

Ansan poika Reino (M. Super Salmiakki) sen sijaan on menestynyt kunniakkaammin saaden toisessa MEJÄ-kokeessaan hienot 48/50 p ja AVO 1 -palkinnon! Tällä tuloksella irtosi myös luokkavoitto. :)

Vielä kotikuulumisia sen verran, että Ansalla ja Ihkulla on edelleen sellainen ottoäiti-tytär-suhde, ja Ihku yhä käy välillä maitobaarissa lussuttamassa...
Samaan petiin pitää aina ängetä...

Onnellisena yhdessä uudessa isommassa pedissä.




Tämä tilanne ei päättynyt ihan näin hellästi... "Ikku pulee!"

torstai 2. lokakuuta 2014

Tosi hyviä ja tosi surullisia uutisia

Ansan pentujen lonkka- ja kyynärkuvaustulokset ovat tähän mennessä olleet melkoisen hienoa luettavaa. Seitsemällä pennulla A/A ja 0/0, Pinkin tuloksia vielä odotellaan, ja Pepin ja Pulman kuvaukset vielä tekemättä. Ansan jo ennestään hyvät jalostusindeksitkin nousivat näiden tulosten jälkeen huippulukemiin (lonkat 121, kyynärät 118).

Toinen hieno juttu syyskuulta oli Ruskean Reinon taippareiden läpäisy. Nyt on jo kolmella pennulla NOU1 -tulos!

Näitä hienoja uutisia seurasi kuitenkin surullisista surullisin uutinen syyskuun lopulla. Eikka (M. Dille Da Capo) oli sairastunut äkillisesti vakavaan keuhkokuumeeseen ja hoidosta huolimatta menehtynyt. Eikkahan oli pentuna se suosikkimuruni, varsinkin sen jälkeen, kun pentujen pahan ripulin aikana luulin jo sen menettäväni. Eikka oli omistajansa "tulevaisuuden toivo" ja juuri ilmoitettu taippareihinkin. En olisi uskonut kuinka pahalta kasvatin kuolema voikaan tuntua, vaikka eihän minun suruni ole mitään omistajan suruun verrattuna. Silti itketti monta päivää uutisen kuultuani (ja vieläkin tätä kirjoittaessa). Tuntuu niin pahalta, että nuori terve koira, jolla on koko elämä edessään, onkin yhtäkkiä poissa.

Tällaisena Eikka jää minun muistoihini.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Pentuhöpinöitä ja tuloksia terveys- ja koerintamilta

Hups, kun aikaa onkin jo vierähtänyt viime postauksesta! Niin se kesä vaan sujahti ohi helteineen. Taitaa olla vakio, että kun minä hankin koiranpennun, on seuraavan kuukauden ajan lämpötila 25-30 astetta -- joko plussaa tai miinusta. Ansa tuli meille joulukuussa, ja hirveiden paukkupakkasien aikana oli TODELLA kätevää opettaa sisäsiisteyttä ja sosiaalistaa pentua. Nyt sitten Ihkun kanssa oli toki helpompaa, mutta ei kovilla helteillä kyllä juurikaan tullut lähdettyä kaupungille palloilemaan pennun kanssa.

Eipä tuon tosin niin kauheasti väliäkään, sillä Ihku on osoittautunut erittäin rohkeaksi ja reippaaksi labradorilapseksi. :) Ei olla oikeastaan törmätty vielä mihinkään, mistä se olisi hätkähtänyt. Tätähän se pentutestin tulos kyllä ennustikin. Ihkun kanssa on pikkuhiljaa aloitettu harrasteet, eli kotona lähinnä kontaktia, luoksetuloa ja muita elämän perustaitoja harjoiteltu. Pentuagility on aloitettu, samoin toko. Tällä viikolla alkoi myös pentujen noutokurssi.Lisäksi se on "saanut" treenata häkkieläimenä olemista, kun Ansan agilitytunneilla pidän sitä mukana huomaamassa, että aina ei tehdä mitään, vaan joskus täytyy vaan olla ja odotella. Muutenkin se on oppinut tosi hyvin olemaan portin/oven takana yksin rauhassa (vaikka pitkiä aikoja se ei päivisin joudukaan olemaan yksin, kun käytännössä meillä on aina joku kotona). Tästä oli paljon iloa sukulaiskierroksella Pohjois-Suomessa, kun ainoa pentuturvallinen huone kyläilypaikasta oli kodinhoitohuone/suihkuhuone, johon Ihku jouduttiin aina yöksi sulkemaan. Siellä se nukkui hipihiljaa ja rauhassa aina aamuun asti. Sisäsiisteyden oppiminen on myös ollut sujuvaa, osaksi toki sen takia, että näin kesällä sillä on päivällä lähes koko ajan mahdollisuus mennä pihalle. Yöt se on hienosti pidätellyt noin 10-viikkoisesta asti.

Hienoja uutisia on kertoa myös Ansan pentujen osalta. Upi (M. Symppis Sukulaku) lonkka- ja kyynärkuvattiin muutama viikko sitten, ja tuloksena oli A/A ja 0/0. :) Eilen kuvattiin kuusi pentua lisää, ja kasvattajan silmiin nivelet näyttivät ihan hyviltä, joten toivotaan, että hienot terveytulokset saavat jatkoa! (Eikkahan sai puhtaat paperit jo keväällä.) Enää kuvaamatta ovat Peppi (M. Hurmaava Tumma) ja Pulma (M. Mahdoton Merkkari).

Koetuloksiakin on saatu. Upi ja Musta Reino (M. Super Salmiakki) ovat läpäisseet taipparit ensimmäisellä yrittämällä! Olin Upin kokeissa mukana, mutta tilannekuvia ei maaston hankaluuden vuoksi saanut otettua. Tässä kuitenkin poseerauskuva onnellisista kunniakirjan haltijoista.

Ylpeä äiti ja Upi
Ruskea Reino (M. Mainio Marabou) oli toisen Reinon kanssa samoissa kokeissa, mutta jostain syystä sinä päivänä ei hakuinto aivan riittänyt suorituksen hyväksymiseen. Seuraavalla kerralla paremmalla meiningillä!
Musta Reino on myös ehtinyt korkata MEJÄ-uransa, tuloksena AVO3 (jäljen loppupätkällä tulleiden kahden hukan takia). Tuomari oli kehunut Reinoa "erittäin lupaavaksi ensikertalaiseksi". :)

Kasvistäti on kovin ylpeä, kun pennut ovat vasta reilun vuoden ikäisiä, ja hienoja tuloksia jo on tullut, vaikka lajit ovat useimmille omistajillekin uusia.

Terveysasioista vielä jotain. Ansalla oli taas heinäkuun loppupuolella voimakasta kutinaa, rapsutti kylkiä ja pureskeli tassuja. Se sai viikon kortisonikuurin, jolla oireilu hävisi täysin, eikä koko kesänä enää palannut. Epäily on nyt suuri, että joku allergia sillä lienee, mutta onneksi ilmeisesti ainoastaan joku loppukesästä kukkiva kasvi. Jos näin on, ei ongelmaa pitäisi esiintyä kuin muutaman viikon ajan vuosittain.

Tässä on herännyt ajatus, että onko Ansalla joku "etuhampaanrikkomisgeeni" :D , kun siltä itseltään poistettiin tummunut hammas (tylpän trauman aiheuttama) keväällä, ja kahdelta pennultaan (Kamu ja Peppi) on poistettu kaksi murtunutta/tummunutta etuhammasta. Lisäksi rokottamassa käydessäni totesin, että Mustalla Reinolla on yksi etuhammas murtunut, joten sekin poistettiin eilen virallisten kuvausten yhteydessä. Melkoisen harvahampaista sakkia nämä...


Eilen ennen kuvauksia pidettiin "joukkotapaaminen" meidän takapihalla, jossa koirat saivat leikkiä vaihtelevilla kokoonpanoilla. Uroksia piti välillä vähän hillitä, kun innostuivat tytöistä liikaa. ;) Paikalla kävi kuvattavien lisäksi Peppi. Musta Reino joutui lähtemään jo ennen tyttöjen saapumista, joten tässä yhteiskuvassa on mustien ainoana edustajana Pinkki.

Vasemmalta Alma, Pinkki, Peppi, Ansa-mamma, Reino ja Kamu



Yritän pontevoitua ja kirjoittaa seuraavan postauksen heti, kun viralliset tulokset tulevat. Jos saisi sitten vähän lisää kuviakin laitettua.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kukas se täällä?!

Meille tuli perheenlisäystä! Saammeko esitellä: Ihku, virallisemmin Lady's Crew Wildest Bee.


Ihku on tänään kahdeksan viikkoa ja saapui uuteen kotiinsa kolme päivää sitten. Ansan ilme oli näkemisen arvoinen, kun se silmät pullistuen ja karvat varmuuden vuoksi vähän pystyssä tuijotti tulokasta epäuskoisena. No, ihmetystä ei kauaa kestänyt, vaan noin kolmen minuutin kuluttua Ansa olisi jo täysillä leikkinyt "uuden vauvansa" kanssa.  Päivät uudessa kodissa ovat sujuneet kaikin puolin erinomaisesti, ja Ansa on kärsivällisyyden perikuva, aivan kuin omienkin pentujensa kanssa. Ihku on yrittänyt useampaan kertaan maitobaarin asiakkaaksi, ja vaikka Ansan baari meni kiinni jo vuosi sitten, ei se yritä estellä innokasta asiakasta. ;)




Ihku tulee Ansan tavoin harrastamaan ainakin tokoa ja agilitya. Eväät harrastuskoiraksi pitäisi löytyä, sillä Janita Leinosen tekemän pentutestin pisteiden mukaan: "Pentu on itsevarma ja tasapainoinen. Ei helpoin vaihtoehto ensimmäiseksi koiraksi. Tarvitsee johdonmukaista koulutusta ja johtajuusharjoituksia. Erinomainen harrastus/kisakoira." Lisäksi Ihkusta oli kommentoitu näin:
"Ilopilleri, säpäkkä, nopea, rohkea, vilkas. Ei heikkouksia, aivan ihana pentu!"







tiistai 17. kesäkuuta 2014

Taipparitreeniä pennuille

Ansa on toipunut ennalleen, mutta toissapäivänä ekoissa sairausloman jälkeisissä agilitytreeneissä mentiin kyllä vain miniesteitä. Toivottavasti oireilu ei palaa jatkossakaan.

Melkoisten toiset taipparitreenit järjestettiin 7.6. Mukana tälläkin kertaa viisi pentua, tosin vähän eri kokoonpanolla kuin viimeksi. Reinojen ja Pepin lisäksi paikalle pääsivät vähän kauempaa tulleet Tinka ja Eikka. Kaikki pennut toimivat mukavasti, varista haettiin ruudusta ja lokkia vedestä. Tinka kylläkin totesi, että lokki on järvestä hyökkäävä peto, jota on parempi väistää tiukasti. Enpä ole ikinä ennen nähnyt koiran hypähtävän taaksepäin UIDESSAAN! Lopuksi nuuskittiin vielä pupujälkeäkin, eli kaikki taipumuskokeen osa-alueet tuli jollain tavalla käytyä läpi.

Tinka

Peppi

Ruskea Reino

Peppi

Musta Reino

Musta Reino
Yritin treenien yhteydessä ottaa vähän seisomakuvia pennuista, mutta niistä ei erityisen upeita tullut. Poseerausharjoitukset ovat ehkä jääneet vähemmälle? ;) Jos sitä tuonne pentusivulle jotain kuvia kehtaisi päivittää...

Äiti oli Lapissa Upin kanssa, eikä päässyt mukaan treeneihin, mutta tämä annettiin anteeksi, koska Upi oli edellisenä viikonloppuna läpäissyt Pirkanmaan Noutajakoirayhdistyksen järjestämät möllitaipparit!!! Olinpa tyytyväinen itseeni, kun pakotin äidin osallistumaan. Äitiparka jännittää kovasti tällaisia juttuja, mutta Upiin ei jännitys tarttunut, ja hienosti se oli hakenut vedestä ja ruudusta ja pupukin oli löytynyt. Ainoa moite tuli "lähihallinnan puutteesta"; äiti ei ole maailman autoritäärisin ihminen, ja Upi oli vähän karkaillut noutoon ennen lupaa... ;) Itse en uskaltautunut paikan päälle katsomaan (Upi on vähän liikaa minun perääni), joten kuviakaan ei valitettavasti saatu todisteeksi Upin hienosta työskentelystä. Äitiä jäi tietenkin harmittamaan, että kyseessä eivät olleet oikeat taipparit...

Pepin perhe lomailee parhaillaan ulkomailla, ja niinpä Ansa sai tyttärensä seurakseen viikoksi. Tytöt ovat viihtyneet tosi hyvin yhdessä, leikkivät pihalla tuntikausia, minkä jälkeen nukkuvat sopuisasti vierekkäin.


perjantai 23. toukokuuta 2014

Sairauslomalla

Ansa ei halunnut viime viikolla hypätä yhden ojan yli. Eikä myöskään matalan esteen yli. Sitten toisena päivänä kahdelle jalalle hypätessään vinkaisi. Kipulääkettä sai ja vaikutti ihan normaalilta muuten. Agilitytreeneissä päätin mennä vain putkia ja "esteitä" ilman rimoja. Sitten Ansa ulvaisi putkessa juostessaan... Tästä vihdoin ymmärsin, että nyt on laitettava harrastukset tauolle ja marssittava hierojan käsittelyyn. Mitään erityistä kipupistettä ei kuitenkaan löytynyt, jonkin verran aristi vasemman lonkan taaksevetoa ja lisäksi takaselkä oli jäykkä. Hoitona nyt alkuun viikon täyslepo + kipulääke jatkuu. Tietenkin oli hyvä, ettei mitään isompaa kipuilua löytynyt, mutta on vain hieman hankala tietää,  koska ongelmasta päästään eroon, kun liikkeissä tms. ei näy vikaa, eikä kipua löydy tutkimallakaan.

Harmittaa kovasti tämä ajoitus, kun viikonloppuna jäi ne kauan odotetut agilityepikset väliin. Muutenkin kesällä olisi tietty paljon kaikenlaista menoa, ja nyt ei tiedä milloin uskaltaa alkaa taas puuhailla.

Tokon harjoituskisoihin kuitenkin viime lauantaina osallistuttiin, tosin hyppyä ei uskallettu tehdä. Ansa oli oikein hieno, saatiin useampi kymppikin. Vähän kuitenkin keskittyminen taas välillä herpaantui, eikä kuullut tai ymmärtänyt ihan kaikkia käskyjä... Kun nyt saataisiin se hyppy (niinpä niin, juuri sitähän nyt ei ainakaan voi treenata) kuntoon niin päästäis ihan oikeisiin kisoihin!

Ansan pennuista ensimmäinen (oikeestikin se ensimmäinen!), Eikka, on käynyt virallisissa lonkka- ja kyynärkuvissa ja silmätarkastuksessa. Kaikki tulokset loistavia, eli lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja silmät ok! Syyskuussa on suunnitteilla joukkokuvaus, johon tulee todennäköisesti suurin osa pennuista. Upi varmaan kuvataan jo vähän aiemmin, kun se on tuossa kätevästi saatavilla joka viikko. ;) Toivotaan, että muilla pennuilla on yhtä mukavat tulokset kuin Eikalla. Ainakaan mitään isompia ontumavaivoja ei kukaan ole raportoinut.

Meidän ihana "oma" kouluttajamme Aino on lupautunut pitämään pennuille toisenkin taipparikoulutuksen kesäkuun alussa. Noin puolet pennuista on koulutukseen tulossa. Neljä pentuahan (Upi, Pinkki ja 2 x Reino) on Pirkan Nuuskujen taipparikurssilla, ja vissiin ihan mukavasti on mennyt siellä kaikilla. Saapa nähdä uskaltautuuko kukaan pennunomistaja vielä tänä vuonna taippareihin. ;)

Kuvia ei juurikaan ole tullut otettua viime aikoina, joten laitan tähän nyt vain tällaisen tylsän kuvan Ansasta esittelemässä makuutyyliään. Yleensä takajalat ovat vielä edempänä, tassut lähes kainaloissa. :) Tässä asennossa se muuten makaa paikallamakuussakin...


tiistai 29. huhtikuuta 2014

Pennut 1-v!

Tänään on Ansan pentujen ensimmäinen syntymäpäivä. Hirmuisesti onnea, Pinkki, Peppi, Pulma, Tinka, Alma, Upi, Eikka, Kamu ja 2 x Reino! Aika menee niin nopeasti; joko siitä tosiaan on vuosi, kun istuin Ansan seurana pentulaatikossa ruskeita ja mustia pötkylöitä auttamassa maailmaan.

Äitiyden onnea vuosi sitten. <3

Ansa osallistui Pirkanmaan Noutajakoirayhdistyksen möllitokoon pari viikkoa sitten -- kohtalaisella menestyksellä jopa. Hyppy meni nollille, koska sitä se ei vielä osaa, mutta muista liikkeistä tuli ihan mukavasti pisteitä. Vähän oli keskittymisen kanssa ongelmia, eli pää tuppasi pyöriä seuraamisessa ym. Reeniä, reeniä, häiriöreeniä lisää.

Reilu viikko sitten oli meidän pentujen oma taipparikoulutus, johon ihana ystäväni Aino oli lupautunut kouluttajaksi. Puolet pennuista pääsi paikalle. Avarat puitteet tarjosi mustan Reinon emäntä Päivi. Ylpeä sai pennuista olla, kun kaikki kantoivat varista ja pääsääntöisesti palauttivat tosi kivasti ja vauhdikkaasti ohjaajalle. Neljä pennuista on myös noutajayhdistyksen taipparikurssilla tällä hetkellä, saa nähdä uskaltautuuko kukaan vielä tänä vuonna taippareihin. ;)

Musta Reino

Pinkki

Upi

Peppi markkeeraa

Peppi ja Lissu kuuntelevat Ainon ohjeita.

Ruskea Reino

Ansa steriloitiin viime viikolla. Leikkaus tehtiin tähystämällä, minkä ansiosta toipuminen on ollut huippunopeaa. Kaksi päivää leikkauksesta se karkasi aidan yli naapuriin leikkimään... Agility jätettiin silti suosiolla väliin tällä viikolla.
Tässä muutama kuva operaatiopäivältä.

Esirauhoituksen jälkeen jo aika tööt.

Hengitysputki kurkkuun.

Karvat pois.

Leikkaus alkamassa

Ansan munasarja telkkarissa.

Sekavana sylihoidossa.

Kotona edelleen vähän töttöröö.

Tähän loppuun on vielä ihan pakko laittaa pari vauvakuvaa noin vuoden takaa...



sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kevät keikkuen tulevi

Uimassa ollaan kevään aikana taas muutaman kerran käyty eri kokoonpanoilla. Upi ymmärsi yhdellä kerralla kuin taikaiskusta olevansa luotu vesipedoksi! Sen jälkeen se on aivan hurjana ryntäillyt altaaseen joka kerta, kun vain siihen on ollut mahdollisuus. Tätä kun aikani katselin ja mamman hidasteluun vertasin, päätin että ainakaan tänä kesänä ei Ansan kanssa VEPE-reeneissä käydä... Noutoliikkeitä lukuunottamatta se on kuitenkin aika pakkopullaa sille, kun ei huvikseen veteen todellakaan mene. Luulen, että sekä veneestä hyppy että esineen vienti veneeseen olisi edelleen kovin nihkeää, eli luovutimme reenipaikan jollekin innokkaammalle kaverille. Upi voisi kyllä jossain vaiheessa tähän harrastukseen innostua. ;)

Ansan agility on edelleen sujunut mukavasti. Kahdella viime kerralla se on LAUKANNUT puomilla, mitä se ei ikinä aiemmin ole tehnyt. Oletettavasti siis puomikammo on toistaiseksi saatu poistumaan. :) Joka välissä se myös edelleen yrittää puomille varastaa, jos ei ole tarkkana. Outo koira. Vaikka Ansasta ei ikinä tule agilityn SM-finalistia tai muuta mestaria, ilahdun aina vain joka reeneissä siitä, kuinka ihanaa sen kanssa on tätä(kin) lajia harrastaa. Se on vaan mulle niin sopivan hidas ja helppo ohjata ja kuuliainen eikä pimahtele eikä möykkää eikä karkaile (paitsi sinne puomille joskus...) ja osaa rentoutua täysin omaa vuoroa odotellessa ja mitä vielä. Mun muru. <3

Toukokuussa ajattelin mennä agility-epiksiin, kun sellaiset tuossa omalla hallilla järjestetään. Melkein vain harmittaa, että mölliluokassa ei ole keppejä, kun Ansa osaa nekin niin hienosti nykyään mennä. ;) Toinen asia, mikä harmittaa aika paljon enemmän, on se että meidän ihkua ihkumpi kouluttaja Johanna W. ei jatka enää kevään jälkeen (hallilla muuttuu agilitysysteemit kokonaan). :( Toivon mukaan löydetään joku uusi mukava kouluttaja kuitenkin.

Kevään tulo aina jotenkin innostaa toko-puolenkin reenaamiseen, kun ulkonakin tarkenee jo koiraa palkata ilman sormien sinistymistä. Saatiin hallilta vakipaikka viikoittaisiin toko-reeneihin ja lisäksi alkaa paikallisen noutajayhdistyksen kevään kurssi. Noutajat järjestävät myös möllitokon ensi viikonloppuna, ja sinne Ansa on nyt sitten alo-luokkaan ilmoitettu! IIK. En voi edelleenkään uskoa, että näin keski-ikäistyneenä kynnys kisaamiseen on todellakin niin suuri, että juuri ja juuri möllikisoihin uskaltaa ilmoittautua... Jo aiemmin on kuitenkin todettu, että vasta ilmoittautumalla kisoihin saa tarpeeksi motivaatiota reenata kunnolla (vrt. taipparit)! Ja jos möllikisat menee hyvin, voi sitten EHKÄ HARKITA ihkaoikeita kisoja??

Kevät tuo mukanaan tietenkin myös taipparikurssit. Ruskea Reino, Pinkki ja Upi aloittivat kurssin viime viikonloppuna. Äitini ei päässyt Upin kanssa osallistumaan muiden menojensa takia, joten olin itse ohjaamassa sitä. Oli aika jännää "vieraan" koiran kanssa mennä, mutta hienosti se Upi edusti. Sitä ei ole erityisen paljon koulutettu, mutta se on onneksi perusluonteeltaan hyvin maltillinen ja kiltti. Noutamiseen sillä on paremmat taipumukset kuin kellään aiemmalla labradorillamme. Tuo damin suoraan ja vauhdilla ohjaajan suuhun asti! (Ohjaajalla meni leuka vähän sijoiltaan tässä yksi kerta... Ehkä ensi kerralla en ota sitä vastaan kyykyssä.) Lisäksi kantoi sekä varista että lokkia heti ensikokeilulla. Kyllä Upin kanssa kelpaa äidin reenailla - ja osallistua - taippareihin!

Parin viikon päästä meillä on myös oma pienimuotoinen taipparikoulutus pennuille, saa nähdä kuinka moni loppujen lopuksi pääsee osallistumaan.

Peppi (oik) kävi kylässä mamman luona

perjantai 14. helmikuuta 2014

Uimahyppääjän jännäkakka ja muita kuulumisia

Allasuinnista on tullut oikein suosittu harrastus Ansan ja pentujensa keskuudessa. Ansa on käynyt jo kuusi kertaa uimalassa talven aikana. Pentuja on saatu mukaan aina vaihteleva määrä. Ehkä suurin syy, miksi alunperin Ansan uimalaan vein, oli sen hitaus veteenmenossa. No, into on kasvanut kerta kerralta, ja aika hienosti se jo altaan rampilta veteen loikkaa lelun perässä. Elän siis toivossa, että ensi kesänä se hyppäisi ehkä sieltä veneestäkin...



Pennut ovat innostuneet uimisesta vaihtelevasti. Reinot loikkaavat veteen tosi reippaasti, tytöistä taas Peppi on ollut vauhdikkain. Mustalle Reinolle myös vedestä nouto on mieluista, muut ovat vielä keskittyneet pelkkään uintisuoritukseen. Pinkin mielipide uimisesta on vähän vaihdellut, mutta välillä sekin intoutuu asiasta. Upi ja Pulma miettivät vielä kantaansa, mutta Alma-parka ei kyllä kokenut vettä omaksi elementikseen...

Musta Reino loikkaa

Ruskea Reino uiskentelee coolina
Peppi uimahyppääjänä

Ansa ja Peppi uimassa
Pinkki ja Reino

Alma yrittää hypätä altaan toiselle reunalle...
Viime uinnin jälkeen: Sonja ja Reino, Lissu Ansan ja Pepin kanssa, Päivi ja Reino sekä Viivi ja Henri Alman kanssa (Pinkki omistajineen oli jo ehtinyt karata paikalta)

 Yhdellä kerralla kävi hieman ikävästi, kun Ansa haki lelua altaasta läkähtymiseen asti, mistä seurauksena oli mahan sekaisin meno eli ns. jännäkakka. Valitettavasti Ansa seisoi rampilla vesirajassa, kun tämä yllätys tapahtui, eli lopputuloksena oli veden saastutus. :(  Oma moka sinänsä, olin kyllä siinä jo miettinyt, että ehkä Ansalle ei tarvisi koko ajan sitä lelua heitellä (sekä uittaja että moni muu oli heittelemässä, kun Ansa sai vapaasti mennä altaaseen koko ajan muiden vuorotellessa siinä sivussa). No, otimme opiksemme, ja seuraavalla kerralla Ansankin piti pitää taukoa aina välillä.

Agilitytreeneissä ollaan käyty viikoittain ja välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. Kun Ansa viime talvena putosi puomilta, oli puomin alla putki. Muutama viikko sitten putki oli samalla tavalla puomin alla, ja olinkin siitä sanomassa kouluttajalle, mutta en ehtinyt, kun Ansa jo varasti puomille... Niin se on koiran muisti pitkä; kun Ansa huomasi putken, se meni aivan paniikkiin ja kyyristyi puomille. Hiljaa hiipien se kuitenkin pystyi puomin menemään, kun kutsuin toisesta päästä. Sitten kun alettiin kouluttajan kanssa ongelmaa puimaan, se varasti uudestaan puomille toisesta päästä! Tähän suuntaan se meni vähän paremmin, kun putki oli siellä toisessa päässä. Siis en voi käsittää mikä masokistikoira mulla on -- miksi ihmeessä täytyy ehdoin tahdoin sinne puomille kiivetä, kun sitten kuitenkin ahistaa??? No, putki otettiin pois, ja Ansa pystyi taas vähän reippaammin puomilla etenemään. Nyt on taas puomi saatu "normitasolle", eli Ansa menee ylösmenon hölkäten, keskiosan varoen ja alasmenon taas hölkäten. Hyvä puoli tuossa hitaassa puomikävelyssä on tietty se, että kontaktiongelmaa ei taatusti sillä esteellä tule! ;)

A-estettä mentiin pitkästä aikaa, ja Ansa sai kovasti kehuja takapään hallinnasta! Pystyy hienosti hidastamaan ja pysähtymään alasmenokontaktille niin, ettei takapää "karkaa" sivulle. Tässäkin siis hyötyä tokoilun peppuharjoituksista!

Tokossakin ollaan pari kertaa "irtotunnilla" päästy käymään. Pitäis käydä enemmän, että saisin VIHDOIN mentyä kisoihinkin... Nolottaa niin paljon, kun koira on 3,5-v, eikä olla yksissäkään kisoissa käyty vielä. Mä kun luulin, että Ansa olisi jo valio tässä iässä! Edellisen labukan kanssa mentiin kisoihin, kun koira oli 1-v -- ei taatusti osannut täydellisesti (niin kuin ei 17-vuotias omistajansakaan), mutta ei se haitannut. Ja ykköstulos kuitenkin saatiin. :) Oi niitä aikoja, kun oli nuori ja reipas!

Jos vielä sitten vähän pentujen kuulumisia. Terveenä ovat vissiin aika hyvin pysyneet, tai ei ainakaan kasvattajalle asti ole kantautunut tietoa isommista ongelmista. Kahdella pennulla on pienestä asti ollut toisen korvan eritystä, mutta onneksi ei kutinaa tai punoitusta kuitenkaan. Vaikkei tuollainen eritys normaalia olekaan, saa olla tyytyväinen siihen, että asia ei itse koiraa tunnu vaivaavan. Toivotaan, ettei tilanne ainakaan pahene iän myötä.

Parilla pennulla on ollut taipumuksia laittaa kotia uuteen uskoon... Tämähän on labradorinpennuille valitettavan tavallinen ominaisuus, eli siihen omistajat olivat toivon mukaan henkisesti varautuneet jo etukäteen. Ansa-mamma oli kyllä superkiltti pentuna, eikä ikinä tuhonnut mitään.

Luonteiltaan pennut ovat aika erilaisia. On rauhallista ja riehakasta ja toisaalta taas tosimiestä ja mammanpoikaa.  Muutamalla pennulla on jonkinasteista arkuutta, mikä kasvattajaa hieman murehdituttaa. Toivon mukaan helpottaa, kun tulee ikää ja henkistä kanttia lisää.

Uinnin lisäksi suunnitteilla kevääksi on tietenkin taipparitreenejä ja ilmojen lämmettyä varmaan jotain muutakin kivaa yhteistekemistä keksitään. Ilahduttavan aktiivisesti pentuja on viety erilaisille kursseille ja muihin puuhiin omistajien toimesta tähänkin mennessä. Niitä valionarvoja odotellessa. ;)


Musta Reino kävi myös vihdoin "puolivuotiskuvissa", eli sen tapauksessa 9,5-kuukautiskuvissa. ;)