perjantai 28. kesäkuuta 2013

Viimeistä viedään

Niin se vain tuli aika sanoa heipat viimeisellekin pentuselle, pörröpäiselle Veijolle (nyttemmin Reino eli Iso-Reino -- erotukseksi toisesta Reinosta), joka lähti ilostuttamaan Sonjan ja Nelli-tytön elämää. Tämäkin pentu onneksi jäi asumaan ihan tähän lähelle Ylöjärvelle, eli säännöllisesti tullaan näkemään. :)

Nelli, Sonja ja Reino

Vaikka sitä jo kyllä kaipasi paluuta normaalielämään ja rauhallisiin öihin, täytyy tunnustaa, että kun tänään keräilin viimeisiä sanomalehtiä kodinhuoneen lattialta, pyrki taas kyynel silmään. Tässä se nyt oli, pentuhässäkkä kaikkine iloineen ja suruineen, peruuttamattomasti ohi! Vain muistoissa ja valokuvissa ovat nuo hetket; syntymät ja Ookoon elvytys, ensimmäiset haparoivat askeleet ja raottuvat silmät, ruuhka-ajat tissillä, tutustuminen ihmeelliseen ulkoilmaelämään, sikeät pentu-unet auringonvarjon alla, hallitsemattomat joukkoryntäykset kohti ruokakuppeja, vähitellen laajentuvat vaellukset oman pihan metsässä, riehakkaat leikit sisarusparven kesken ja lempeämmin mamman kanssa ja kaikkiin ihmisiin kohdistuva ilo ja hännän heilutus. Eniten tulen kuitenkin kaipaamaan sitä näkyä, kun "pentupentupentu" -kutsun kuullessaan kymmenen labradorinpoikasen lauma juoksee luokse niin lujaa kuin kömpelöillä jaloillaan pääsevät.
Edelleen olen sitä mieltä, että vähän vähempikin määrä olisi riittänyt, mutta eipä niistä ketään olisi poiskaan jättänyt! Omia ihanuuksia kukin tavallaan, ja toivon ja uskon, että kaikille löytyi juuri se oikea koti. :)



No niin, jos sitten pyyhitään silmät ja jatketaan ei-nyyhkytarinoilla.

Ansan ekat vesipelastustreenit olivat tiistaina. Olin etukäteen vähän miettinyt, että kuinkahan käy, kun heti eka liike on veneestä hyppy, ja Ansa ei ole ikinä ollut veneessä ja on aina mennyt veteen varovaisesti "varvas kerrallaan". Ihan aluksi harjoiteltiin veneeseen menoa ja siellä rauhassa istumista. Pienen houkuttelun jälkeen Ansa loikkasi iloisesti kumipaattiin ja istua törötti siellä koko soutureissun ajan niinkuin ei muuta olisi elämänsä aikana tehnytkään. Kouluttajat totesivat, että tässäpä meillä on tällainen rauhallinen labradori. Hehe, niinhän sitä voisi joku kuvitella.
Sitten kokeiltiinkin veneestä hyppyä. Aluksi aika rannassa, ja Ansa hyppäsi reippaasti veteen, kun sitä kuivalta maalta kutsuin. Jalat töksähtivät yllättäen pohjaan, mistä Ansa vähän varmaan säpsähti. Seuraavaksi vene soudettiin kauemmaksi. Nyt alkoikin Ansaa arveluttaa koko homma. Epätoivoisesti se halusi tulla, kun kutsuin, mutta miten sieltä veneestä oikein pääsisi kunnialla?? Lopulta se aikansa veneen reunalla taiteiltuaan humpsahti veteen -- pää edellä... :(  Tauon jälkeen uusi yritys. Nyt Ansa oli jo melko vakuuttunut, että tämä on vaarallista puuhaa. Siellähän kiljuin ja huutelin ja juoksentelin pitkin rantaviivaa. Ansa meinasi ja meinasi ja meinasi ja lopulta hyppäsi jotenkuten järkevässä asennossa, ettei pää aivan uponnut. Ajateltiin, että vielä yksi kerta, niin onnistuu hyvin. Ansa ajatteli, että ikinä en enää hyppää. Ohjaajalla loppui jo äänivarat, kunnes kouluttaja tajusi ehdottaa, että jos heitettäisi dami... Niin lensi dami - plumps - ja niin hyppäsi koira -PLUMPS. Oho, noutaja mikä noutaja. Lopuksi vielä vähän esineen viemistä rannassa veneeseen, mikä onnistui ihan kohtalaisesti, kun oli kuitenkin ihan uusi juttu Ansalle.

Kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli ekoista treeneistä ja varsinkin siitä, että Ansa tuntui innostuvan asiasta -- vastoinkäymisistä huolimatta. Odottaessa vuoroaan kauempana rannasta se jopa VINKUI, mitä se ei juuri ikinä tee (agility-treeneissähän se odottaa vuoroaan selällään köllöttäen). Voihan toki olla, että kolmen kuukauden mammaloman jälkeen mikä tahansa aktiviteetti olisi saanut sen hurmioon. ;)

Tässä ei ole minkäänlainen vesipelastus kyseessä, Ansa vain lipumassa tyylikkäästi veteen. ;)


Nyt sitten vain kaksin käsin itseä niskasta kiinni ja aktivoitumaan muillakin saroilla. Mites niitä kesäkursseja siellä agilityryhmässä olikaan? Olikos sitä verta vielä pakastimessa?

Päivänpolttavin kysymys on kuitenkin tämä: Voiko noi roikkotissit muka OIKEESTI ikinä palautua edes lähes normaaleiksi???!!! Malla-kaverin sanoin: "Siis nyt mä ymmärrän, kun sanotaan että tissit on kuin kansallispuvun taskut!" (Sori, tästä ei nyt ole kuvaa kuitenkaan.)

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Vähiin käy ennen kuin loppuu

Me elämme täällä hyvin leppoisaa elämää yhden pennun kanssa. Veijo on vielä ilonamme perjantaihin asti. Se saa nyt mamman kaiken huomion ja voi vapaasti valita minkä tissin haluaa! Ansa kun ei siis edelleenkään vastusta tissittelyä, ei ainakaan niin paljon, että siitä olisi mitään hyötyä. Välillä se kyllä lähtee liikkeelle, mutta koska Veijo on jo niin iso poika, se ylettyy siinä kävellessä vallan mainiosti ruokailemaan. :D

Veijolla luksusviikko edessä, koko tissibaari yksityiskäytössä!

Perjantaina lähti Lyyli eli Tinka kohti Helsinkiä Lotta-emännän ja Elina-kummitädin matkassa. Tinka pääsee hyvään seuraan, kun kummitädillä on kaksi Sukkelaa labradoria (siis Sukkela-kennelistä) -- Tinkan viralliseksi nimeksihän tuli Melkoisen Sukkela Suffeli. :)

Lotta, Elina ja Tinka

Taisto eli Kamu lähti pitkälle kotimatkalleen Savonrantaan eilen aamutuimaan. Kasvattaja oli vissiin sen verran unessa vielä, että unohti ottaa lähtökuvan pennusta uuden isännän ja emännän kera. Jospa Katri ja Pasi lähettäisivät mulle perhepotretin, niin voin sen jälkikäteen tänne laittaa...

Taisto-Kamu 7 vkoa

Juhannusaattona käytiin Taiston ja Veijon kanssa mökillä vierailulla Urpoa tapaamassa. Ajattelin, että matka menee pennuilla mukavasti mamman kanssa auton takaosassa. Taisto olikin ihan rauhallinen, mutta Veijo huuteli surkeasti ensimmäiset kymmenen minuuttia, minkä jälkeen se päätti kiivetä pois takakontista...

No, kasvattajatädin mielestä pennun ei ole asiallista matkustaa niskatuen takana, joten Veijo pääsi syliin loppumatkaksi (tosin ei siinäkään ole asiallista matkustaa...) Kotimatkalla kaikki kolme koiraa nukkuivat tyytyväisinä takakontissa.

Mökillä pojat pääsivät tutustumaan JÄRVEEN. Taistohan oli jo pesuvadissa kokeillut vesijumppaa, ja oli myös järvessä kuin kotonaan. Ei nyt ihan uimasilleen ryhtynyt, mutta kahlailemassa kävi rennosti.

Taisto vesipetona

Veijo ei ollut ihan niin innostunut asiasta. Erehtyi kyllä kerran kahlaamaan, mutta huomasi sitten yhtäkkiä, että "iik, tämähän on märkää!", ja poistui pikaisesti. ;)

"Hei, tassut kastuu!"

Mamman perässä


Väsy tuli ja pojat nukahtivat laiturille

Täällä kotona tosiaan totutellaan elämään ilman pentulaumaa. Kohta on aika korjata lauman jälkeensä jättämät jäljet... No, aika vähällä päästiin, kun pennut keskittyivät vain terassin vieressä olevien rinneangervojen harventamiseen. Ihan viime päivinä piti vielä kaivaa komeat kuopat angervopuskien katveeseen...

Kuopassa on hyvä nukkua...
En edes tiedä mitä kaikkea tapahtui terassin alla, enkä ehkä haluakaan. ;) Muutama lelu sieltä on jo saatu kuroteltua, toivottavasti sinne ei ole kulkeutunut mitään tähdellisempää!

Seitsenviikkoiskuvia ei ole tullut tänne laitettua. Ehkä teen jokaiselle pennulle oman sivun ja laitan viimeiset muotokuvat sinne. Sitten. Joskus. ;)



torstai 20. kesäkuuta 2013

6 x nyyh

Pennut täällä vain vähenevät.

Reino eli Reino lähti tiistaina uuteen kotiinsa. Onneksi Päivi-emäntä perheineen asuu tuossa ihan lähellä, niin Reinoa tullaan näkemään varmaan usein. Kavereita piisaa, kun taloudessa asuu jo vanhempi koira, muutama kissa ja pihapiirissä melkoinen lauma heposia.

Päivi ja Reino


Eilen keskiviikkona lähti kolme pentua.

Eikka muutti Raijan luokse Orivedelle. Uusien labradoriystävien kanssa kelpaa Eikan siellä puuhastella. On myönnettävä, että Eikka oli mun muru ja suosikkipoju, joten sen lähtö kyllä kirvoitti kyyneleet silmiin.

Raija ja Eikka

Ookoo eli Pulma pääsi työkaverini Hannan perheen kolmanneksi labradoriksi. Heillä on nyt hieno värisuora, kun keltainen ja ruskea täydentyi vielä mustalla! :) Pulmakin asustelee lähellä, Nokialla, eli tapaamisia on luvassa.

Hanna, Ville ja Pulma

Urpo eli Urpo eli Upi matkusti eilen äidin kanssa mökkeilemään Ruovedelle. Urpohan meni vanhemmilleni, eli sitä tullaan viikoittain näkemään. :)

Äiti ja Urpo

Tänään vuorossa olivat Pinkki ja Ruusa, jotka molemmat tulevat asumaan ihan muutaman kilometrin päässä mammasta. :)

Pinkki eli Pinkki muutti Marian perheeseen sylikoiraksi.

Moona, Maria, Saaga ja Pinkki

Ruusa eli Peppi muutti kurssikaverini Lissun perheen muruksi.

Teemu, Lissu, Laura, Sara ja Peppi
Täytyy sanoa, että kun eilen illalla pentulauma oli vähentynyt viiteen, oli tunnelma jotenkin käsittämätön. Ihmettelin siinä, että monesti kasvattajalla siis on VAIN tämän verran pentuja kerrallaan. Tuo viisi kappaletta tuntui kovin vähäiseltä määrältä! Tilanteet niiden kanssa olivat niin hallittuja verrattuna aiempaan kaksinkertaiseen ryhmäkokoon. ;) Ehkä mahdollisella seuraavalla kerralla pääsen helpommalla? Tai sitten Ansa pyöräyttää vielä muutaman enemmän...

Kaikki uusiin koteihin lähteneet pennut ovat pärjänneet raporttien mukaan hyvin ja olleet tosi reippaita. Jei! Hyvä meidän hienot pennut! Reinohan kävi täällä kylässäkin tänään. Ja pentutapaamista jo ensi viikolle suunnitellaan. :D

Olen kyllä NIIN onnellinen, että kaikille pennuille löytyi mahtavat kodit. Neljähän jäi tähän Ylöjärvelle ja lisäksi kaksi ihan lähialueelle. Viiden pennun omistajat olivat ainakin jotain kautta jo aiempaa tuttuja/tunnettuja ja loput muuten vaan erinomaisia. ;)

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Nyyh -- ja puuh

Nyt sitten lähti ensimmäinen pentu uuteen kotiin. Olipa haikeaa. Taimi eli Alma muutti Maskuun Viivin ja Henrin muruksi. Onnea matkaan Taimikki!


Kovin ristiriitaisia tunteita aiheuttaa pennun lähtö. Toisaalta ei haluaisi luopua kenestäkään, mutta oikeasti tietää, että olisi ihan kauheaa, jos noita riiviöitä pitäisi vielä kovin kauan itse hoitaa!

Tänään yritin siis epätoivoisesti ottaa kuvia, kun kaikki pennut olivat vielä kotona. Ehkä ne pennut olisivat mahtuneet paremmin syliin vähän pienempinä... Viivi ystävällisesti otti muutaman kuvan kasvattajatädistä ja tyttökasvateista. Melkoisen haastavaa oli yrittää pitää kaikkia sylissä paikoillaan. ;) Laitetaan nyt tähän sellainen kuva, jossa ylipäätään näkyy kaikki viisi koiraa! (Niitä ei ollut montaa.)


Jos vielä sitten sellainen kuva, jossa kasvattajan ilo ja onni näkyy paremmin. (Ruusa meni kainaloon piiloon.) :)


Aiemmin päivällä urakoimme Malla-kaverin kanssa jonkinlaisia muoto- ja ryhmäkuvia. Laitan niitä myöhemmin tuonne Pentukuviin. Tytöistä saatiin kyllä yksi varsin mallikelpoinen ryhmäkuva, pojat taas eivät oikein innostuneet poseeraamisesta...

Ansa jatkaisi vain hoivaamista, mutta en ole juurikaan sitä enää päästänyt pentujen luokse, koska nämä heti hyökkäävät tisseille, joissa on jo ikävän näköisiä haavoja. :(  Viritin eilen vakuuttavan näköisen "suojavaatteen", mutta ei se kauaa pentuja pidellyt...


Viikonloppuna Ansa sai myös "aikuista seuraa", kun poikaystävä Peto tuli taas kyläilemään. Ansa NIIN onnellisena leikki Petosen kanssa! Pari kuvaa tuolla "Kuvia"-osastossa. Peto oli kyllä vähän sitä mieltä, että Ansa olisi voinut senkin kanssa pentulauman tehdä. :D Pennut katselivat Petoa uteliaina mutteivät hirmuisen kiinnostuneina kuitenkaan.

Variksen siipiä vähän myös näyteltiin viikonloppuna. Aika lailla samat tyypit olivat niistä kiinnostuneita kuin viimeksi tavista. Ruusa, Pinkki, Taimi ja Urpo siipiä kanniskelivat. Taistoa varis ei oikein sytyttänyt, oli varmaan sitä mieltä, että mitä noita roskalintuja... ;)

Pinkki ja Urpo

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

10000

Eilen meni blogissa rikki 10000 katselukerran raja! Hurjaa! Tilastojen mukaan katselijoita on ollut reilut 600 Suomesta, mutta lisäksi useampia Englannista ja Italiasta ja muutamia mm. Yhdysvalloista, Sveitsistä ja Ranskasta. Ovatkohan olleet kyseisissä maissa asuvia suomalaisia vai ihan paikallisia, kun blogi on kuitenkin suomeksi kirjoitettu... Jos joku on käyttänyt Googlen kääntäjää, eivät asiat ole välttämättä kovin hyvin lukijalle selvinneet, sen verran hassuja juttuja kääntäjä tuottaa! Sen mukaanhan blogissa seikkailee Trap ja esimerkiksi pentunsa Fight ja Seedling. ;)

Kommentteja on jätetty harmittavan vähän. :(  Nyt kun tällainen rajapyykki on saavutettu, olisi ihanaa, jos kävijät viitsisivät jättää vaikka ihan pienen viestin kommenttilaatikkoon. Kiinnostaisi kovasti tietää ketkä (äidin ja pennunostajien lisäksi!) blogia käyvät lukemassa! Jos jaksaa, voi myös laittaa mitä kautta blogiimme eksyi. Kiitos jo etukäteen kommenteista!

Taisto kylpemässä





















lauantai 15. kesäkuuta 2013

Rekisteröityjä, sirutettuja ja terveitä

Otsikon mukaisia ovat nyt meidän pennut! :) On kyllä hienoa, kuinka rekisteröinti nykyään sujuu lähestulkoon minuuteissa, kun joskus ennen siihen saattoi mennä viikkokausia. Jos hyvin käy, rekisteripaperit tulevat postissa jo maanantaina! Silloinhan lähtee uuteen kotiin ensimmäinen pentu, Taimi. Onneksi kaikki eivät lähde kerralla, niin mamma ja kasvattajatäti ehtivät tottua hiljenevään kotiin pikkuhiljaa. Veijo viipyy pisimpään ja muuttaa uudelle omistajalle vasta juhannuksen jälkeisenä perjantaina. Voidaan sitä täällä sitten Ansan kanssa hemmotella. ;)

Pennut sirutettiin ja terveystarkastettiin eilen. Suurin osa päästi pienen vinkaisun, kun jättimäinen sirutuspiikki iskettiin niskanahkaan. Taisto oli vähän dramaattisempi, kun taas Pinkki ei sanonut yhtään mitään. Tarkastuksessa kenestäkään ei löytynyt mitään vikaa, kaikilla uroksillakin oli kivekset laskeutuneet. Jei! Hienoja pentuja!

Kun kerran pennut on rekisteröity, niin sehän tarkoittaa sitä, että kaikille on viimein myös keksitty nimet! Tässä nyt sitten Melkoisen kennelin ensimmäinen pentue oikein virallisesti:

Melkoisen Dille Da Capo -- Eikka (tuleva kutsumanimi ei vielä tiedossa). Eikka Ensimmäinen Suuri, mun muru ja suosikkipoju.

Melkoisen Mainio Marabou -- Veijo (jatkossa Reino). Pörröinen körmyniska, harkitsevaisempi kuin muut pennut.

Melkoisen Tomera Toblerone -- Taisto (jatkossa Kamu). Aina siellä missä tapahtuu, päällepäsmäri ja touhupetteri.

Melkoisen Super Salmiakki -- Reino (tuleva nimi ei vielä tiedossa). Reipas perusmies, kova heiluttamaan häntää.

Melkoisen Symppis Sukulaku -- Urpo (jatkossa edelleen Urpo). Kuuttisilmäinen ihmisystävä, hännänheiluttaja.

 Melkoisen Touhukas Toffifee -- Taimi (jatkossa Alma). Iloinen peruspentu, erikoisuutena "labrador ridge" eli karvaharjanne kuonon päällä (näkyy kuvassa tummana viiruna silmien välissä)!

Melkoisen Hurmaava Tumma -- Ruusa (jatkossa Peppi). Ahneista ahnein; syö itsensä pallon muotoiseksi ja rynnii sitten toisten kupeille. Reipas hömpsöttäjä.

Melkoisen Sukkela Suffeli -- Lyyli (jatkossa Tinka). Tutkimusmatkailija, itsenäinen ja vilkas kiipeilijä. Tuleva agilityvalio. ;)

Melkoisen Mahdoton Merkkari -- Ookoo (jatkossa Pulma). Nimensä mukaisesti mahdoton menijä, löytyy yleensä pihavajan tai terassin alta.

Melkoisen Pinkki Pantteri -- Pinkki (jatkossakin Pinkki). Pinkki Pikkarainen, pieni mutta pippurinen seurakoira.


Vaikka onkin haikeaa luopua pennuista, on se toisaalta myös aikamoinen helpotus... Melkoisia riiviöitä ne jo ovat! Rinneangervopuskat on huolellisesti parturoitu, lapsen uima-allas puhkottu ja terassin alusta kaivettu (siellä ne haluaisivat vissiin asua jos saisivat valita). Ansa kyllä edelleen haluaa auttaa pentujen hoidossa kaikin mahdollisin keinoin. Koska se ei itse tajua lopettaa imettämistä, vaikka tissit ovat ihan haavoilla, täytyy meidän vähän auttaa asiaa. Ansa on nyt pari yötä pidetty erossa pennuista, mistä se lienee vain tyytyväinen, mutta päivisin se ihmettelee, kun ei pääsekään pentujen luokse niin usein kuin ennen. Pitää varmaan jonkinlainen paitaviritys sille laittaa, että tissit olisivat suojassa pedoilta...

Eilen neljä pentua oli ekaa kertaa "kyläilemässä". Muutama uusi koti sijaitsee tässä ihan parin kilometrin säteellä, joten sovittiin, että pennut voivat käydä jo vähän tutustumassa tulevaan asuinympäristöönsä. Oman pennun lisäksi mukaan piti ottaa seuraksi kaveri. Pinkki + Taisto ja Ruusa + Taimi kävivät siis pienellä ajelulla ja uusia maisemia katselemassa. Matka sujui russelinmentävässä kuljetusboksissa mukavasti (toisin kuin mammansa eka matka samassa boksissa hirveän huudon ja kalterinpuremisen kera!). Tavoitteenani on, että ainakin kauemmas matkaavat (Taisto, Lyyli, Eikka ja Taimi) pääsisivät kukin vielä muutaman kerran autoajelulle ennen kuin varsinainen kotimatka koittaa. Varsinkin Taiston olisi hyvä tottua autoiluun, kun uuteen kotiin se saakin reissata lähemmäs kuusi tuntia!



keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Melkoisen hyvä päivä

Jei! Tänään tuli vihdoin tieto kaaaauan aikaa sitten hakemani kennelnimen hyväksymisestä. Vielä on parille pennulle keksittävä virallinen nimi, esitellään sitten kaikki.  Paljastettakoon kuitenkin, että teemana on kasvattajatädin mieltymyksien mukaan suklaa-salmiakki-lakritsi, kun ne sopivat niin kivasti pentujen väreihin. ;)

Onnellinen kasvattaja laumansa kanssa

Pennut täyttivät toissapäivänä kuusi viikkoa, ja eilen saatiin otettua taas poseerauskuvia. Homma onnistui huomattavasti paremmin maksamakkaratuubin avulla! Sylikuvissa osa pennuista oli valitettavasti taas aika väsyksissä. Tänään otettiin pari kuvaa uusiksi, siksi sävyerot kuvissa.

Vasemmalla Reino, Urpo, Ruusa, Veijo ja Eikka, oikealla Pinkki, Ookoo, Lyyli, Taisto ja Taimi
Vasemmalla Pinkki, Ookoo, Veijo, Taimi ja Lyyli, oikealla Reino, Urpo, Eikka, Taisto ja Ruusa. 

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Ukkosen jyrinää ja tärkeitä päätöksiä

Meillä on ulkoilmaelämä jatkunut, vaikka säätiedotus lupaileekin vähän väliä ukkosta ja rankkasadetta. Jyrinää kyllä on kuulunut useampana päivänä, mutta vettä ei paria pisaraa enempää ole näkynyt. Ansa ei onneksi ukkosesta mitään välitä, eikä se pentujakaan millään tavalla tuntunut kiinnostavan, vaikka kovasti lähellä jyrisikin. Hävittäjiäkin on pään yli lennellyt, eli mukavasti on äänitotuttelua saatu ihan ilmaiseksi. ;) Läheiseltä romuttamolta kuuluu myös välillä melkoista pauketta ja kirskuntaa. Ei luulisi, että näistä pennuista paukkuarkoja tulee.

Laitoin pentujen kuvasivulle oikein seisomisposeerauskuvat. Oli siinäkin homma niitä ottaa. Unohdin ostaa maksamakkaraa tuubissa, joten sain muutamia hampaanjälkiä sormiini... Kaikista pennuista otettiin varmaan kymmenisen kuvaa (kiitos digiaikakaudelle!), joista sitten joku EHKÄ onnistui. No, ensi viikolla uusiksi. Muuten, seisomakuvien ollessa kyseessä uninen pentu on paras pentu.

Pennut ovat alkaneet tällä viikolla RIIVIÖITYÄ. Enää ei aitauksen ulkopuolelle päästyä varovaisesti tepastella vähän matkaa sinne tänne... Sen sijaan ryntäillään terassille kenkiä syömään, yritetään ryömiä terassin tai puutarhavajan alle, revitään angervoista oksat ja kampitetaan viattomia ihmisiä.

Kohti tuhotöitä...

Eikka ja Lyyli

Ookoo ja Pinkki

Taisto ja hihna
Ansa on edelleen kärsivällinen emä. Se ei osoita mitään merkkiä vieroittamishalusta ja syö edelleen pentujen kakat (tuoreena -- muutaman minuutin vanhentunut kakka ei enää kelpaa!). Se viettää yönsä pentujen kanssa pentuhuoneessa, eikä aamulla tarvitse ikinä siivota kakkaa lattialta. :) Ansa on tosi onnellinen siitä, että pennut vihdoinkin osaavat jo vähän leikkiä sen kanssa. Melko kauhistuneina ne kyllä Ansaa tuijottivat, kun se eilen sai hepulin ja juoksi hullunkiilto silmissä pihaa ympäri loikaten eteen tulevien pentujen yli...

Pentujen luonteet ovat alkaneet viimeisen viikon aikana näkyä aika hyvin, ja niinpä kaikille on vihdoin ne sopivat kodit päätetty. Puolitoista viikkoa ensimmäisen pennun lähtöön...

Tällaisia petoja täältä lähtee maailmalle (Taisto, Eikka ja Veijo)

Ruusa imitoi kissaa

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Hei hulinaa

Kyllä on niin kiirettä pitänyt, että ei paljon blogitekstejä ole ehtinyt edes miettiä. Täytyi nyt kuitenkin iltamyöhällä vielä tulla laittamaan hieman myöhästyneet viisiviikkoiskuvat, kun tiedän, että niitä jotkut tahot kovasti odottelevat. ;) Muutama pentu oli taas hieman väsyksissä, minkä huomaa silmien lupsumisena kuvissa.

Reino

Ookoo

Pinkki

Urpo

Veijo

Eikka

Taisto

Taimi

Lyyli

Ruusa