tiistai 29. huhtikuuta 2014

Pennut 1-v!

Tänään on Ansan pentujen ensimmäinen syntymäpäivä. Hirmuisesti onnea, Pinkki, Peppi, Pulma, Tinka, Alma, Upi, Eikka, Kamu ja 2 x Reino! Aika menee niin nopeasti; joko siitä tosiaan on vuosi, kun istuin Ansan seurana pentulaatikossa ruskeita ja mustia pötkylöitä auttamassa maailmaan.

Äitiyden onnea vuosi sitten. <3

Ansa osallistui Pirkanmaan Noutajakoirayhdistyksen möllitokoon pari viikkoa sitten -- kohtalaisella menestyksellä jopa. Hyppy meni nollille, koska sitä se ei vielä osaa, mutta muista liikkeistä tuli ihan mukavasti pisteitä. Vähän oli keskittymisen kanssa ongelmia, eli pää tuppasi pyöriä seuraamisessa ym. Reeniä, reeniä, häiriöreeniä lisää.

Reilu viikko sitten oli meidän pentujen oma taipparikoulutus, johon ihana ystäväni Aino oli lupautunut kouluttajaksi. Puolet pennuista pääsi paikalle. Avarat puitteet tarjosi mustan Reinon emäntä Päivi. Ylpeä sai pennuista olla, kun kaikki kantoivat varista ja pääsääntöisesti palauttivat tosi kivasti ja vauhdikkaasti ohjaajalle. Neljä pennuista on myös noutajayhdistyksen taipparikurssilla tällä hetkellä, saa nähdä uskaltautuuko kukaan vielä tänä vuonna taippareihin. ;)

Musta Reino

Pinkki

Upi

Peppi markkeeraa

Peppi ja Lissu kuuntelevat Ainon ohjeita.

Ruskea Reino

Ansa steriloitiin viime viikolla. Leikkaus tehtiin tähystämällä, minkä ansiosta toipuminen on ollut huippunopeaa. Kaksi päivää leikkauksesta se karkasi aidan yli naapuriin leikkimään... Agility jätettiin silti suosiolla väliin tällä viikolla.
Tässä muutama kuva operaatiopäivältä.

Esirauhoituksen jälkeen jo aika tööt.

Hengitysputki kurkkuun.

Karvat pois.

Leikkaus alkamassa

Ansan munasarja telkkarissa.

Sekavana sylihoidossa.

Kotona edelleen vähän töttöröö.

Tähän loppuun on vielä ihan pakko laittaa pari vauvakuvaa noin vuoden takaa...



sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kevät keikkuen tulevi

Uimassa ollaan kevään aikana taas muutaman kerran käyty eri kokoonpanoilla. Upi ymmärsi yhdellä kerralla kuin taikaiskusta olevansa luotu vesipedoksi! Sen jälkeen se on aivan hurjana ryntäillyt altaaseen joka kerta, kun vain siihen on ollut mahdollisuus. Tätä kun aikani katselin ja mamman hidasteluun vertasin, päätin että ainakaan tänä kesänä ei Ansan kanssa VEPE-reeneissä käydä... Noutoliikkeitä lukuunottamatta se on kuitenkin aika pakkopullaa sille, kun ei huvikseen veteen todellakaan mene. Luulen, että sekä veneestä hyppy että esineen vienti veneeseen olisi edelleen kovin nihkeää, eli luovutimme reenipaikan jollekin innokkaammalle kaverille. Upi voisi kyllä jossain vaiheessa tähän harrastukseen innostua. ;)

Ansan agility on edelleen sujunut mukavasti. Kahdella viime kerralla se on LAUKANNUT puomilla, mitä se ei ikinä aiemmin ole tehnyt. Oletettavasti siis puomikammo on toistaiseksi saatu poistumaan. :) Joka välissä se myös edelleen yrittää puomille varastaa, jos ei ole tarkkana. Outo koira. Vaikka Ansasta ei ikinä tule agilityn SM-finalistia tai muuta mestaria, ilahdun aina vain joka reeneissä siitä, kuinka ihanaa sen kanssa on tätä(kin) lajia harrastaa. Se on vaan mulle niin sopivan hidas ja helppo ohjata ja kuuliainen eikä pimahtele eikä möykkää eikä karkaile (paitsi sinne puomille joskus...) ja osaa rentoutua täysin omaa vuoroa odotellessa ja mitä vielä. Mun muru. <3

Toukokuussa ajattelin mennä agility-epiksiin, kun sellaiset tuossa omalla hallilla järjestetään. Melkein vain harmittaa, että mölliluokassa ei ole keppejä, kun Ansa osaa nekin niin hienosti nykyään mennä. ;) Toinen asia, mikä harmittaa aika paljon enemmän, on se että meidän ihkua ihkumpi kouluttaja Johanna W. ei jatka enää kevään jälkeen (hallilla muuttuu agilitysysteemit kokonaan). :( Toivon mukaan löydetään joku uusi mukava kouluttaja kuitenkin.

Kevään tulo aina jotenkin innostaa toko-puolenkin reenaamiseen, kun ulkonakin tarkenee jo koiraa palkata ilman sormien sinistymistä. Saatiin hallilta vakipaikka viikoittaisiin toko-reeneihin ja lisäksi alkaa paikallisen noutajayhdistyksen kevään kurssi. Noutajat järjestävät myös möllitokon ensi viikonloppuna, ja sinne Ansa on nyt sitten alo-luokkaan ilmoitettu! IIK. En voi edelleenkään uskoa, että näin keski-ikäistyneenä kynnys kisaamiseen on todellakin niin suuri, että juuri ja juuri möllikisoihin uskaltaa ilmoittautua... Jo aiemmin on kuitenkin todettu, että vasta ilmoittautumalla kisoihin saa tarpeeksi motivaatiota reenata kunnolla (vrt. taipparit)! Ja jos möllikisat menee hyvin, voi sitten EHKÄ HARKITA ihkaoikeita kisoja??

Kevät tuo mukanaan tietenkin myös taipparikurssit. Ruskea Reino, Pinkki ja Upi aloittivat kurssin viime viikonloppuna. Äitini ei päässyt Upin kanssa osallistumaan muiden menojensa takia, joten olin itse ohjaamassa sitä. Oli aika jännää "vieraan" koiran kanssa mennä, mutta hienosti se Upi edusti. Sitä ei ole erityisen paljon koulutettu, mutta se on onneksi perusluonteeltaan hyvin maltillinen ja kiltti. Noutamiseen sillä on paremmat taipumukset kuin kellään aiemmalla labradorillamme. Tuo damin suoraan ja vauhdilla ohjaajan suuhun asti! (Ohjaajalla meni leuka vähän sijoiltaan tässä yksi kerta... Ehkä ensi kerralla en ota sitä vastaan kyykyssä.) Lisäksi kantoi sekä varista että lokkia heti ensikokeilulla. Kyllä Upin kanssa kelpaa äidin reenailla - ja osallistua - taippareihin!

Parin viikon päästä meillä on myös oma pienimuotoinen taipparikoulutus pennuille, saa nähdä kuinka moni loppujen lopuksi pääsee osallistumaan.

Peppi (oik) kävi kylässä mamman luona