tiistai 13. kesäkuuta 2017

Ansa sairaseläkkeelle

Ansa on käynyt kevään aikana useamman kerran hieronnassa. Kirsin mukaan Ansa vastasi tosi hyvin hoitoon, mm. toispuoleisuus hävisi jo ensimmäisen hierontakerran jälkeen. Metsässä on yritetty käydä rämpimässä sisäisiä tukilihaksia aktivoimassa.

Ensimmäisen hierontakerran jälkeen Ansa meni agilitytreeneissä aivan hurjaa vauhtia. Hetki siinä ehdittiin riemuita, mutta ilo ei kestänyt pitkään. Jo seuraavissa treeneissä oli koira taas kuin täi tervassa. Sitten alkoi nostaa hilseen selkään treeneissä, ja huomasin, että aristaa keskiselän tunnustelua. Kokeiltiin vielä yhdet treenit miniesteillä, mutta hitautta oli erityisesti puomin alastulolla ja kepeilläkin. Ja taas nousi hilse. Normielämässä ei mitään ontumisia tms. huomattu, mutta tokihan Ansa on aika rauhallinen tyyppi kotona. Ansa jäi sairauslomalle, ja aloitettiin tulehduskipulääkekuuri. Vasta parin viikon kuurin jälkeen keskiselän tunnustelusta aiheutunut kipu oli selvästi helpottanut.

Vein Ansan Yliopistolliseen Eläinsairaalaan kurssikaverini Anskun (Anna-Mariam Kiviranta) tutkittavaksi. Ansalle tehtiin perusteellinen neurologinen tutkimus ja sen selkä magneettikuvattiin.


Oikeanpuoleinen välilevy epänormaali ja painaa hieman selkäydinkanavaa.

Tässä osa käyntikertomusta:

NEUROLOGINEN TUTKIMUS
Normaali vireystila ja asento.
Normaali kävely.
Normaalit asentotuntoreaktiot kaikissa jaloissa. Selkäydinrefleksit normaalit.

Panniculus- ja perineaalirefleksit normaalit.
Aivohermotutkimus normaali.
Lievä aristus rintarangan loppuosan tunnustelussa, huonosti toistettavissa. Ei arista selän tai hännän ojennusta tai niskan taivutusta.

Lokalisaatio: mahdollisen kipureaktion perusteella rintarangan loppuosa
LANNERANGAN JA RINTARANGAN LOPPUOSAN MAGNEETTIKUVAUS
Hermojuurten lievä kompressio viimeisen lannenikaman ja ristiluun välissä. Kyseinen välilevy rappeutunut ja pullistuu hieman kohti selkäydinkanavaa, lisäksi ristiluun katon painuminen kohti selkäydinkanavaa.
Selkäytimen intensiteetti vaikuttaa normaalilta, ei selkäytimen kompressiota.

DIAGNOOSI/ONGELMALISTA
Degeneratiivinen lumbosakraalistenoosi.
Aiemmalle rintarangan loppuosan aristuskohdassa ei havaittavissa magneettikuvauksessa muutoksia. 

Hoidoksi Ansalle suositeltiin tasaista liikuntaa, fysioterapiaa tukihoitona, tarvittaessa kipulääke kuurina tai jatkuvana.

Mielenkiintoista on se, että magneettikuvassa nähty epänormaali alue ei kuitenkaan antanut minkäänlaisia oireita tutkimuksessa, enkä aiemminkaan ollut siltä alueelta kipua löytänyt. Keskiselän alue (rintarangan loppuosa), jossa on ollut erittäin selvät kipuoireet, näytti taas täysin normaalilta magneettikuvissa. Edelleenkään ei siis varmasti tiedetä, mistä kipu loppujen lopuksi on lähtöisin. On mahdollista, että takaselän ongelma aiheuttaa esim. jonkinlaista asentovirhettä, joka sitten heijastuisi edemmäksi, mutta tämäkin on vain arvailua.

Tärkeintä kuitenkin on, että tällä hetkellä Ansan tilanne on ihan hyvä, eikä normaalielämässä sillä tunnu olevan kipuja (toki tätä on vaikea sanoa varmasti; labradori kun tuppaa näyttämään aina onnelliselta, vaikka olisikin jotain pientä kremppaa...). Agility on kuitenkin unohdettava, ja mietittävä rauhallisempia harrastuksia. Rallytoko voisi olla Ansan laji. :)

Agilitya (ja sen myötä saamiani ihania kavereita) en kuitenkaan itse halua jättää, joten päätin ottaa käyttöön varakoiran. :D Valittavani oli kolme Ansan pentua: Upi, Peppi ja Pinkki. Pinkki olisi ollut näppärin vaihtoehto, koska se on aiemmin harrastanut lajia omistajansa kanssa ja osaa esteet. Pitkähkö välimatka on kuitenkin ongelma. Peppi sijaitsee lähimpänä ja on pennuista ehkä kaikkein hulluin aktiivisin, joten ajattelin, että se olisi sopiva kandidaatti. Muutaman kerran ollaan nyt treeneissä käyty, ja onhan se hieman erilaista, kun on täysi vasta-alkaja käsissä. Peppi on lisäksi melko stressaava tyyppi, eikä sitä voi treeneissä jättää huomiotta viittä sekuntia pidemmäksi aikaa. Ollaankin siinä tauoilla treenattu kaikenlaista, mm. häkkiin menoa.
Peppi on meillä nyt hoidossa oman perheensä lomamatkan ajan, joten vähän kotioloissakin on yritetty treenailla.

Mamma ja Peppi

Oma agilitykoira sitten varmaan ensi vuonna... Olen nimittäin päättänyt, että tänä vuonna ei pentua meille tule. Tuleva talonrakennusprojekti vie taatusti kaiken liikenevän ajan seuraavan vuoden ajan, eli kyllä se on otettava järki käteen ja siirrettävä pennun hankinta ensi vuodelle. Onpahan tässä sitten aikaa etsiskellä sopivaa.