tiistai 20. tammikuuta 2015

Vihdoin päivitystä...

Niin on taas aika liitänyt yhtäkään päivitystä aikaan saamatta. Yritetään nyt muistella viimeisen parin kuukauden jutut kerralla.

Aloitetaan ikävillä asioilla. :(  Eikan menetys oli vielä tuoreena muistissa, kun Itä-Suomesta tuli isänpäivän jälkeen kamalia uutisia. Kamu (M. Tomera Toblerone) oli kadonnut pissareissullaan kotipihasta. Kamua etsittiin ahkerasti, myös parin etsijäkoiran voimin, mutta jälkeäkään ei löydetty. Katoamisilmoituksia julkaistiin kaikkialla alueella, mutta yhtään havaintoa ei saatu. Nyt kun aikaa katoamisesta on kulunut jo yli kaksi kuukautta, on toivo löytymisestä hiipunut. :(  En voi edes kuvitella, miten pahalta Kamun perheestä tuntuu tämä epätietoisuus, kun itseäkin yhä edelleen itkettää ajatella koko asiaa.
Komea Kamu, pennuista eniten Ansan näköinen. (kuva: Jaana Makkonen)


Toinen kurja uutinen loppusyksystä koski Pulman (M. Mahdoton Merkkari) terveydentilaa. Pulmalla oli ollut lievä epileptistyyppinen kohtaus, lähinnä poissaolevuutta ja tärinää, ei selvää tajunnanmenetystä kuitenkaan. Jotain saman tyyppistä oli ilmeisesti aiemminkin ollut, mutta omistaja ei itse ollut silloin näkemässä. Toivottavasti oireilu ei tule jatkossa uusimaan.

Terveysasioista vielä sen verran, että Ihkun purenta ei ihan itsekseen korjaantunut, mutta ahkeralla hammasjumpalla ja poistamalla kaksi pienempää hammasta (-> lisätilaa kulmahampaalle) sain ahtaan alakulmahampaan siirtymään oikealle paikalleen. Tämän purentaongelman takia Ihkua en kuitenkaan aio jalostukseen käyttää, joten se steriloidaan lähiaikoina.

Ansa ehti marraskuussa käymään vielä toisen kerran tottelevaisuuskokeessa, eikä tällä kertaa nollannut yhtään liikettä. Jei! 179/200 pistettä näyttää ihan hyvältä paperilla, mutta tosiasiassa olin taas kovin pettynyt sen seuraamiseen. Vaikea ymmärtää, kun treeneissä erittäin tarkasti kontaktin pitävä koira lähtee kisoissa NUUSKIMAAN lattiaa kesken seuraamisliikkeen. :P Sentään paransi loppua kohti, eli vapaana seurasi vähän tarkemmin. Muuten liikkeet menivät melko odotetusti. Helpotuksekseni tuomari pysyi melko kaukana meistä, niin ei ollut Ansan silmissä niin houkutteleva. :D  Mutta siis ykköstulos tosiaan tuli, ja samalla oikeus kilpailla avoimessa luokassa. Olin ajatellut, etten mitään TK-arvoja jaksa hakea, vaan vaihdan luokkaa heti kun saan, mutta ehkä kannattaisi vähän vielä käydä "kisoissa olemista" treenaamassa, kun Ansan reaktio jännään tilanteeseen on tuo huomion herpaantuminen. Säännöthän muuttuvat kesällä, eli täytyy senkin kannalta asioita miettiä. Viime viikkoina koirien treenaaminen on alkanut jäädä vähemmälle, kun oman mahan kasvaessa (= uusi karvaton pentu tulossa perheeseen ensi kuussa) kaikki liikkuminen ym. on muuttunut kovin vaivalloiseksi.

Edellä mainitusta syystä myös agility on jätetty vähälle, mutta olen kuitenkin vielä yhdellä tunnilla viikossa käynyt periaatteella "kouluttaja juoksee koiran kanssa, ohjaaja itse kannustaa radan reunalla". :D  Eli meidän ihana Tähtitekniikan Anna lupasi tarvittaessa kirmailla radalla, ja Ansanhan voi antaa kelle vain ohjattavaksi, niin homma on onnistunut ihan hyvin näin. Hauskaa on ollut kerrankin nähdä kauempaa, että miten se oma koira oikein siellä meneekään. Ensi viikolla vielä ollaan menossa tällä tyylillä, sitten täytyy katsella mahdollisia irtotunteja. Oman Poikasen syntymän jälkeen sitten aloitetaan taas treenaus, kun siltä tuntuu.
Tässä puolen vuoden aikana on kyllä tullut selväksi, että Ihku on agilityradalla täysin eri maata kuin Ansa. Ihkun pentuagility ehti edetä jo siihen vaiheeseen, että pikkuruisia radanpätkiä tehtiin, ja toisin kuin ottoäitinsä, ei Ihku todellakaan esteen jälkeen jää kyselemään emännältä, että mihinkäs seuraavaksi, vaan ryntää vain täysillä sopivaksi katsomaansa suuntaan, jos ei todella selkeitä ohjeita olla heti antamassa! Ansa kun on ollut niin helppo koira tällaiselle aloittelevalle ohjaajalle... Ihkun kanssa on kyllä jatkossa pysyttävä aika skarppina.

Ihkuhan on jo 8,5 -kuinen, mutta edelleen käy hakemassa lohtua(?) ottoäidin typötyhjästä maitobaarista. :)

Laitetaanpa tähän nyt vielä muistaessani meidän perheen joulukorttikin, jonka kuvauksissa tuli hiki yhdelle sun toisellekin. Ihmispennulta ei hymyä oikein irronnut, mutta muuten onneksi saatiin ainakin yksi otos onnistumaan.


Hmm. Varmaan unohtui jotain viime aikojen tapahtumista kirjoittaa, mutta muistellaan tarvittaessa lisää myöhemmin, ettei tämä päivitys nyt viivästy enempää. Muutenkin pitäisi vähän päivittää etusivun tietoja ym. Jospa tässä joku päivä taas...

Pari kuvaa vielä loppuun:

Ihkun uusi lempiharrastus: Ansan korvalehden jyrsiminen.

On ne söpöjä, kun ne leikkii!