lauantai 12. lokakuuta 2013

Kirahvien purentapohdiskeluja ja Ansan kuulumisia

Syksy on jo pitkällä ja pennut täyttäneet viisi kuukautta. Useimmat ovat melkoisessa kirahvivaiheessa pitkien jalkojensa kanssa. :) Hampaat ovat vaihtuneet, ja purentojen kanssa on ollut murhetta. Luovutusiässä kaikilla pennuilla oli normaalit purennat, mutta muutamalla taisi jäädä alaleuan kasvu vähän yläleuasta jälkeen, kun pysyvien kulmahampaiden puhkeamisen jälkeen todettiin ahtaat purennat (eli alakulmahampaat sijaitsivat liian "kapeasti" ja puhkesivat kohti yläientä/kitalakea) neljällä pennulla. Hampaisiin perehtyneenä eläinlääkärinä tämä ongelma on toki minulle tuttu, mutta tuli kyllä täysin yllätyksenä näillä omilla kasvateilla! Omistajat ovat nyt sitten ahkerasti sormijumppailleet hampaita oikeaan asentoon, ja tilanne näyttääkin jo selvästi paremmalta kaikilla pennuilla. Mahdotonta on tietenkin sanoa mikä osuus tässä on itse jumppaamisella ja mikä leukojen kasvuspurttien ajoituksella, mutta hienoa, että omistajat ovat ainakin yrittäneet parhaansa asian suhteen. Toivon mukaan yhdelläkään pennulla ei nyt tarvitse mihinkään operaatioihin ryhtyä.

Mielenkiintoista olisi tietää kuinka monella pennulla ylipäätään kulmureiden puhkeamisvaiheessa alaleuka tosiaankin on vielä kapea ja purennan tilanne näyttää huolestuttavalta, mutta asiasta ei kuitenkaan lopulta tule ongelmaa, kun alaleuka ottaa kasvussaan yläleuan kiinni. Tässä iässähän eläinlääkäri harvoin pentuja näkee, kun penturokotukset on jo hoidettu kuntoon. Kaikenlaisia pohdintoja herätti tämä omien pentujen yllätyksenä tullut ongelma.

Linkki Eläinlääkäriasema Anidentin ohjeeseen purentavioista.

Muuten  pennuilla on pääsääntöisesti mennyt kaikki hyvin. Joku yksittäinen vierasesineen syöminen (tuli kuitenkin luonnollista tietä ulos) ja yksi mysteerinen, mutta nopeasti ohi mennyt "heikotuskohtaus" on kasvattajalle raportoitu. Lyhytaikaisia ontumisia on myös parilla pennulla ollut.

Ansan osalta terveysuutiset ovat hyviä; kutinaa ja hilseilyä ei ole enää ollut pariin kuukauteen ja turkki on oikein hienossa kunnossa. Ansa on syönyt nyt puolitoista kuukautta allergiselle koiralle tarkoitettua erikoisruokaa, jossa on runsaasti rasvahappoja ja muuta iholle mukavaa. Annan tätä ruokaa vielä toiset puolitoista kuukautta, ja sitten vaihdan takaisin vanhaan ruokaan, jotta nähdään onko ruoalla kuinka suuri merkitys sen ihovaivojen kanssa. On tietenkin mahdollista, että kesän ongelmat johtuivat hormonaalisista muutoksista tai esim. jostain siitepölystä. Seurataan tilannetta.

Ansa on muutenkin palautunut hyvin entisiin mittoihinsa penturumban jälkeen. Totuin jo niin katselemaan sitä karvattomana ruipelona, että kun syyskuussa kahden viikon reissulta palattuamme lähdin sen kanssa ekaa kertaa lenkille, tuntui kuin olisi urosta taluttanut -- niin oli tullut massaa ja karvaa Ansaan reissun aikana. ;) Kiitos vielä äidille ja Lissulle Ansan hoidosta; olipa sillä luksushoitopaikat, kun oli oma pentu molemmissa viihdyttämässä!

Mamma ja Urpo

Ja ne Ansan tissit -- joiden luulin tarvitsevan kirurgista väliintuloa, kun vielä pari kuukautta pentujen lähdön jälkeenkin roikkuivat polvissa -- ne ovat vihdoinkin vetäytyneet lähes normaaleiksi. :D (Urpo niitä kuulemma yritti kyllä vielä venytellä, kun sai mamman kanssa aikaa viettää...) Juoksusta ei ole vielä tietoakaan, saapa nähdä millaisen tauon pitää.

Vesipelastustreenit loppuivat jo kuukausi sitten, eikä Ansa koko kesän aikana päässyt hyppyongelmastaan. Vielä viimeisissäkin treeneissä oli kovan työn takana saada se veneestä hyppäämään järveen. Ajattelin nyt talvikaudella käydä muutaman kerran Nokian uudessa koirauimalassa, jos vaikka saataisiin harjoiteltua reipasta veteenmenoa siellä... Ensi kesäksi kouluttaja suunnitteli meille uutta lähestymistyyliä ongelmaan; minun pitäisi hypätä veneestä Ansan kanssa! Hehe, enpä tiedä...

Agilitytreenit ovat menneet mukavasti, ja uusi kouluttaja kehui Ansaa päteväksi. Äiti oli kovin ylpeä! Mutta siis ihan totta on, että se tuntuu sisäistävän asioita koko ajan paremmin, mm. pujottelussa on vihdoin alkanut rytmittää menoaan. Jos sitä epiksiin uskaltautuisi vielä tässä syksyn-alkutalven aikana...

Nuuskujen toko-kurssilla ollaan kilpailevien/kilpailemaan aikovien ryhmässä, mutta syystä jos toisestakin ei olla päästy treeneihin kuin vasta kerran. Samalla tuli todettua, että kylmillä ilmoilla tokotreenit ulkona ei oo mun juttu (tämänkin olin jo ehtinyt unohtaa). Siinähän sormet kohmeessa kaivelin juustonpalasia taskusta. Ajatuksena onkin, että parin kaverin kanssa käytäisiin noin kerran viikossa kimpassa treenaamassa tuossa lähihallilla, agilitya ja/tai tokoa, miten kukakin haluaa.

Vaikka näistä meidän pennuista ei mitään näyttelytähtiä olekaan odotettavissa, Labradorikerhon Puppy & Veteran Show on kuitenkin Urpolla ja Pepillä suuntana loppukuusta. Veteraani-Okon kanssa tuli aikoinaan useamman kerran käytyä, ja äidin kanssa todettiin, että on mukava epävirallinen tapahtuma pennuille ja vanhuksille. :)