keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Kaikenlaisia tuloksia ja sairauskertomuksia

Mistäs sitä aloittaisi, kun kaikenlaista on ehtinyt tässä kuukauden aikana tapahtua?

Ansan pennut on nyt kaikki kuvattu, ja lopputulos oli LÄHES täydellinen; 20 x A-lonkka ja 19 x 0-kyynärpää. Tilastopoikkeamaksi toisen kyynärpäänsä 1-tuloksella joutui viimeisenä kuvattu Pulma (M. Mahdoton Merkkari). :( Nyt vain toivotaan, ettei jalasta aiheutuisi jatkossa ongelmia Pulmalle.

Jatketaan terveyasioilla. Ihkulta jouduin poistamaan toisen maitoalakulmahampaan, koska se osui yläikeneen. Valitettavasti ongelma näyttäisi toistuvan pysyvässä alakulmahampaassa. Tämä puoli alaleuasta on ainakin toistaiseksi liian lyhyt, minkä takia alakulmahammas on paitsi liian keskellä, myös liian takana. Toivon kovasti, että leuka ottaisi pian kasvupyrähdyksen, jolloin ongelma helpottuisi. Ruskealla Reinollahan viime syksynä tilanne oli tosi paha, kun alakulmahammas oli tulossa aivan yläkulmahampaan sisäpuolelle, mutta sitten yhtäkkiä viikossa alaleuka kasvoi oikeaan mittaansa ja purennasta tuli aivan normaali.

Ihkun alamaitokulmuri ennen poistoa.


Ihkulla on ollut muutakin harmia. Pari viikkoa sitten huomasin yhtäkkiä, että sen oikean silmän yläpuolella oli siistin näköinen viiltohaava. Ei mitään käsitystä mihin se olisi sen voinut loukata. Hoitelin haavaa pari päivää hunajavoiteella, mutta sitten päätin katsoa sitä vähän tarkemmin...vain huomatakseni, että haava onkin vähän syvempi kuin olin alunperin kuvitellut (nää eläinlääkärin vasemmalla kädellä hoidetut lemmikit!). No, eipä sitä siinä vaiheessa enää viitsinyt ommellakaan alkaa, joten jatkoin paikallishoitoa, kun ei haava kuitenkaan tulehtuneelta näyttänyt. Pari päivää meni taas, ja välillä haava oli parempi, välillä taas enemmän auki. Tunsin itseni melkoisen idiootiksi, kun kerran sitten näin Ihkun kaapivan haavaa etutassullaan... Ei mikään ihme, ettei haava päässyt paranemaan! Niin sai Ihku kaulurin päähänsä (jos kyseessä olisi ollut "oikea" potilas, kauluri olisi tietenkin laitettu heti alussa, krhm), ja rennostihan tuo asian otti. Ansaa pystyi puremaan ihan yhtä hyvin kaulurinkin kanssa, eikä se muutakaan elämään tuntunut haittaavan. Reipas tyttö. Eipä tarvinnut kauluria pitää kuin pari päivää, ja haava oli ummessa. Aika näyttävä arpi siihen kyllä jäi, mutta sehän lisää vain katu-uskottavuutta(?).


Ihku näyttää surkealta, muttei oikeasti ole!
Vielä kaiken lisäksi Ihkulla oli myös hiivatulehdus toisessa korvassa. Onneksi parani nopeasti paikallishoidolla. Oudosti myös Ansalle tuli pian tämän jälkeen tulehdus toiseen korvaan -- korvatulehduksethan eivät kuitenkaan ole tarttuvia.

Ansa pelästytti meitä jokin aika sitten, kun se yhtenä päivänä ei oikein halunnut liikkua, ja seuraavana päivänä kipulääkkeestä huolimatta hyvä kun suostui edes pediltään nousemaan. Se seisoi surkean näköisenä ja ulvahti muutaman kerran, kun lähti lopulta liikkeelle. Kiikutin sen töihin, ja siellä Pipsa-ortopedimme totesi, että tönkkö on! Ansa aristi pään taivuttelua ja sen lihakset sekä edessä että takana olivat "kuin perunapeltoa". Rauhoituksessakaan sen selkää ei saatu röntgenkuvattaessa suoristumaan, kun lihakset vetivät sen niin kieroon! Myöskään sen lonkkia ei saatu vedettyä suoriksi lihasjäykkyyden takia. Pientä spondyloosia eli luusillottumaa näkyi yhdessä kohdassa selkärankaa, mutta se ei oireilua millään muotoa selittänyt. Kaikenlaisia kipulääkkeitä ja lihasrelaksantteja Ansalle kokeiltiin, toisista meni enemmän sekaisin kuin toisista... Muutaman päivän kuluttua se kuitenkin oli selvästi parempi, ja hierontakäynnin jälkeen tapahtui suoranainen ihmeparantuminen! Agility- ja tokotreeneissä todettiin, että se on parempi kuin ikinä ennen; hyppäsi rennommin ja meni makuuasentoon normaalisti (eikä polvet eri korkeuksilla niin kuin aiemmin).  Joku jumi sillä on ilmeisesti ollut jo pitkään vaivaamassa, ja nyt lihasrelaksanttikuurin(?) ansiosta vihdoin helpotti. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan miten tilanne etenee, ja jatkossa yritämme käydä hierojalla säännöllisesti...

Ansa toipumassa huumeistaan, Ihku lämmittää...


Ihku aloitti näyttelyuransa paikallisessa mätsärissä sijoittuen tosi hienosti isojen pentujen punaisten kakkoseksi! Aika vähän oli jaksettu treenailla pönöttämistä, mutta reippaasti Ihku seistä törötti minuuttikaupalla ja vielä ravasi hienosti vieressä ympäri kehää.

Mätsärissä.

Kotona palkintojen kanssa.

Varsinaisissa pentunäyttelyissäkin käytiin, mutta sieltä ei palkintoja herunut. ;)  Liian ruipeloksi tuomittiin Ihku sekä Labradorikerhon Puppy&Veteran Show:ssa että Lahden pentunäyttelyssä. Muuten rakenteessa kaikki oli aika lailla kohdallaan, mutta kehittymätön laiheliini pudotettiin armotta pois sijoittuneiden joukosta. Henkilökohtaisesti en ymmärrä, että 5,5-kuisella noutajalla pitäisi olla MASSAA, kun kasvuaikana hoikkana pitäminen on yksi niistä harvoista asioista millä omistaja voi koiransa kehittyviin niveliin positiivisesti vaikuttaa... Pentunäyttelyn tuomari oli kauhean mukava ja kova puhumaan, enkä voinut hillitä itseäni, kun hän sanoi, että Ihkua on pakko "rokottaa" hoikkuudesta (samalla hän näytti käsillään, että labradorilla ei kuulu olla vyötäröä!). Totesin siihen sitten ihan viattomasti, että "ai jaa, kun eläinlääkärin mielestä on hyvä, että sillä on vyötärö!". Tuomariparka ei tiennyt mitä olisi siihen sanonut. ;) Ihkun sisko Lykke ja veli Jäbä saivat näyttelyssä samat kommentit hoikkudestaan. Hitaasti kehittyviä lienevät koko porukka.

Ansa pääsi vihdoin tositoimiin, eli viralliseen tottelevaisuuskokeeseen. Ansan tullessa meille tuumasin, että kolmevuotiaana se on TVA. No, ei ihan ehditty ekaan kisaan osallistua ennen kuin Ansan täytti neljä. :D Oletusarvona tietenkin oli ykköstulos, mutta niin se elämä taas yllättää... Kevään möllitokossa Ansa ryntäsi jokaisen liikkeen välissä tuomaria ja/tai liikkuria tervehtimään, ja nyt olin päättänyt, että näin ei tapahdu enää. Tällä kertaa pitäisin sen visusti hallinnassa liikkeiden välillä. Huono taktiikka.
Luoksepäästävyys tehtiin aluksi ryhmänä, se meni hyvin (ihmeesti Ansa siinä pysyy paikallaan, vaikka ihana vieras ihminen tulee koskemaan). Yksilöliikkeet aloitettiin hihnassa seuraamisella, ja heti kun astuimme kehään, jossa tuomari ja liikkuri odottivat, näin, että ongelmia on tulossa... Ansan silmät syttyivät ilosta: "Mitä ihania ihmisiä tuolla onkaan, ihan selvästi vain MINUA varten!" Seuraaminen oli aivan huuhaata, keskittyminen tiessään. Lähes kaikissa muissakin liikkeissä juuri seuraaminen pudotti pisteitä, koska Ansan kontakti tuli ja meni. Esimerkiksi liikkeestä maahanmenossa Ansa putosi aivan täydellisesti maahan, mutta koska alun seuraaminen oli ihan surkeaa, pisteitä tuli vain 9. Liikkeiden välissä tein kaikkeni, ettei Ansa menisi pussailemaan liikkuria tai tuomaria; tämä kostautui sitten viimeisessä yksilöliikkeessä, hypyssä. Kun Ansa kuuli käskyn "Hyppy!", se koki varmaan olevansa viimein vapaa ryntäämään tervehtimään näitä kaiholla katseltuja ihmisiä, joten se hyppäsi komeasti yli esteen -- ja juoksi (mun "Seiso!" -käskyä kuulematta) liikkurin luokse, ja sieltä sitten tuomarin luokse... Minä seisoin tyrmistyneenä, että mitä just tapahtui. Eipä ollut ikinä tullut mieleeni, että moisella tavalla voi liikkeen nollata... Loppujen lopuksi pisteitä kertyi 153 eli kakkostulos. Tuomari päivitteli, kuinka Ansa vain heitä tuijotteli koko ajan. No niinpä!

Eli nyt sitten pitäisi päästä harjoittelemaan jonnekin, jossa pari vierasta ihmistä seisoskelee isolla kentällä? ;) Seuraavaan kisaan on jo ilmoittauduttu, ja siellä en aio padota Ansan rakkautta, vaan päästän sen välillä tervehtimään tuomaria ja liikkuria, jos se sitten pystyisi hillitsemään itsensä edes liikkeiden aikana...

Ansan poika Reino (M. Super Salmiakki) sen sijaan on menestynyt kunniakkaammin saaden toisessa MEJÄ-kokeessaan hienot 48/50 p ja AVO 1 -palkinnon! Tällä tuloksella irtosi myös luokkavoitto. :)

Vielä kotikuulumisia sen verran, että Ansalla ja Ihkulla on edelleen sellainen ottoäiti-tytär-suhde, ja Ihku yhä käy välillä maitobaarissa lussuttamassa...
Samaan petiin pitää aina ängetä...

Onnellisena yhdessä uudessa isommassa pedissä.




Tämä tilanne ei päättynyt ihan näin hellästi... "Ikku pulee!"

1 kommentti:

  1. Mä olen niin samaa mieltä tuosta nyky-labbispentujen massakkuudesta. Kyllä pitää vielä aikuisella labbiksella olla vyötärö, mutta eipä Tessakaan olisi varmaan menestynyt näytelmäkierroksellaan, ellei olisi sattunut ahmimaan edeltävästi 2kg ylimääräistä nappulaa... ;)

    VastaaPoista