tiistai 20. elokuuta 2013

Kaikkee sitä..

...onkin ehtinyt tapahtua. Pari pentutapaamistakin on saatu järjestettyä viime blogipäivityksen jälkeen.

Heinäkuun lopulla kasvattajatädin luokse kokoontui kuusi pitkäjalkaiseksi kasvanutta pentua (Alma, Pinkki, Peppi, Urpo ja Reino x 2) tapaamaan toisiaan ja mammaansa. Ansa, joka ei aiemmin ollut komentanut pentujaan millään tavalla, olikin yllättäen sitä mieltä, että näiltä riiviöiltä on syytä ottaa luulot pois. Vuoron perään kaikki lapset laitettiin järjestykseen selättämällä. Lisäksi leikkien lomassa Ansa innostui välillä jahtaamaan pentuja niin rajusti, että joutui jäähylle sisätiloihin! Sää suosi meitä sopivan pilvisenä, ja vasta loppumetreillä tuli pari sadekuuroa. Meno oli melkoinen, kun kuusi pitkäsäärtä kirmaili pitkin pihaa milloin milläkin kokoonpanolla. :)




Toinen tapaaminen oli reilu viikko sitten. Tällöin meillä oli teemana rally-toko pennunomistajien toivomuksesta. Koirakoutsin Krista piti kahden tunnin "pikakoulutuksen" tämän iloisen harrastuksen saloista. Paikalle oli päässyt seitsemän pentua! Lotta ja Tinka tulivat Helsingistä junalla, muut pennut olivat näitä lähimaastossa asuvia. :)

Sonja ja Reino

Lissu ja Peppi

Hanna ja Pulma

Lotta ja Tinka

Vasemmalta Päivi ja Reino, äiti ja Urpo, Sonja ja Reino, Lotta ja Tinka, Lissu ja Peppi, Maria ja Pinkki sekä Hanna ja Pulma

Kamu ja Eikka, jotka asuvat hieman kauempana, eivät ole päässeet tapaamisiin, mutta kuulumisia on saatu. Kamu on aloittanut uransa "metsänhoitajakoirana" emäntänsä Katrin mukana ja Eikka noutaa jo hienosti varista -- ei ehkä kuitenkaan vielä tänä syksynä pääse tositoimiin. ;)

Laitanpa vihdoinkin tähän aikoja sitten luvatun kuvan Kamusta uuden perheensä kanssa. Kokoa on vissiin tullut hieman lisää tämän kuvan ottamisen jälkeen. :) (Kuva on vähän pieni, mutta en saa isommaksi ilman, että menee rakeiseksi.)


Ansa on jatkanut VEPE-treenejään vaihtelevalla menestyksellä. Veneestä hyppääminen on edelleen hyvin epämieluisa liike. Kaikenlaista on yritetty, ja parhaiten se hyppää, kun dami heitetään ihan veneen viereen, mutta aina ei sekään auta. Siellä se vaan veneessä istuu tarkkana kuin porkkana ja ihmettelee, että miks täältä pois pitäisi tulla. Rannastakin Ansa menee veteen edelleen hyvin varovaisesti, eli sille vain ei taida olla luontaista tuo veteen loikkaaminen. Esineen vieminen on vielä ihan alkutekijöissä, mutta ihan kivasti tämä - yleensä vaikein - liike on saatu alulle. Veneen tai hukkuvan hakemisessa ei ole juuri ongelmaa, kun se on sitä kivaa noutamista!

Muutaman kuukauden tauon jälkeen Ansa pääsi myös aloittamaan agilityn heinäkuussa. Ja kylläpä tuo tauko olikin tehnyt hyvää! Poissa olivat kontaktiestekammot (jopa keinun meni yhtäkkiä ilman suurempaa ahdistusta, vaikka namiapuja tarvitseekin edelleen) ja lisäksi vauhtia oli tullut selvästi lisää. :) Tästä on mukava jatkaa. Meillä kävi vieläpä niin hyvä tuuri, että agilitytreenit (Koirakoutsin) siirtyvät uuteen halliin tuohon reilun kilometrin päähän meiltä, eli jatkossa saadaan näppärästi hoidettua alku- ja loppulämmittelyt kävellen treeneihin ja takaisin kotiin.

Lopuksi vielä samat ikävät uutiset kuin viime päivityksessä. :(  Ansan iho-oireilu ei ota loppuakseen. Se sai  parin päivän kortisonikuurin ja lisäksi sitä on pesty erikoisshampoolla useasti. Kutina on aika hyvin helpottanut, mutta ei iho vieläkään normaali ole. Hilseilee selästä ja toinen korvakin vähän erittää. Eipä asian murehtiminen mitään auta, mutta kyllä harmittaa. Nyt vain pidän sormet ristissä, että pennut säästyisivät moisilta vaivoilta.

Ansan olen päättänyt leikata seuraavan juoksun (jota tässä odottelen) jälkeen. Lisää Melkoisia pentuja ei siis ole odotettavissa ainakaan muutamaan vuoteen. Toinen labradori on kyllä suunnitelmissa, mutta pari vuotta Ansa saanee vielä olla ainokainen. ;)