Rekisteröityjä, sirutettuja ja terveitä

Otsikon mukaisia ovat nyt meidän pennut! :) On kyllä hienoa, kuinka rekisteröinti nykyään sujuu lähestulkoon minuuteissa, kun joskus ennen siihen saattoi mennä viikkokausia. Jos hyvin käy, rekisteripaperit tulevat postissa jo maanantaina! Silloinhan lähtee uuteen kotiin ensimmäinen pentu, Taimi. Onneksi kaikki eivät lähde kerralla, niin mamma ja kasvattajatäti ehtivät tottua hiljenevään kotiin pikkuhiljaa. Veijo viipyy pisimpään ja muuttaa uudelle omistajalle vasta juhannuksen jälkeisenä perjantaina. Voidaan sitä täällä sitten Ansan kanssa hemmotella. ;)

Pennut sirutettiin ja terveystarkastettiin eilen. Suurin osa päästi pienen vinkaisun, kun jättimäinen sirutuspiikki iskettiin niskanahkaan. Taisto oli vähän dramaattisempi, kun taas Pinkki ei sanonut yhtään mitään. Tarkastuksessa kenestäkään ei löytynyt mitään vikaa, kaikilla uroksillakin oli kivekset laskeutuneet. Jei! Hienoja pentuja!

Kun kerran pennut on rekisteröity, niin sehän tarkoittaa sitä, että kaikille on viimein myös keksitty nimet! Tässä nyt sitten Melkoisen kennelin ensimmäinen pentue oikein virallisesti:

Melkoisen Dille Da Capo -- Eikka (tuleva kutsumanimi ei vielä tiedossa). Eikka Ensimmäinen Suuri, mun muru ja suosikkipoju.

Melkoisen Mainio Marabou -- Veijo (jatkossa Reino). Pörröinen körmyniska, harkitsevaisempi kuin muut pennut.

Melkoisen Tomera Toblerone -- Taisto (jatkossa Kamu). Aina siellä missä tapahtuu, päällepäsmäri ja touhupetteri.

Melkoisen Super Salmiakki -- Reino (tuleva nimi ei vielä tiedossa). Reipas perusmies, kova heiluttamaan häntää.

Melkoisen Symppis Sukulaku -- Urpo (jatkossa edelleen Urpo). Kuuttisilmäinen ihmisystävä, hännänheiluttaja.

 Melkoisen Touhukas Toffifee -- Taimi (jatkossa Alma). Iloinen peruspentu, erikoisuutena "labrador ridge" eli karvaharjanne kuonon päällä (näkyy kuvassa tummana viiruna silmien välissä)!

Melkoisen Hurmaava Tumma -- Ruusa (jatkossa Peppi). Ahneista ahnein; syö itsensä pallon muotoiseksi ja rynnii sitten toisten kupeille. Reipas hömpsöttäjä.

Melkoisen Sukkela Suffeli -- Lyyli (jatkossa Tinka). Tutkimusmatkailija, itsenäinen ja vilkas kiipeilijä. Tuleva agilityvalio. ;)

Melkoisen Mahdoton Merkkari -- Ookoo (jatkossa Pulma). Nimensä mukaisesti mahdoton menijä, löytyy yleensä pihavajan tai terassin alta.

Melkoisen Pinkki Pantteri -- Pinkki (jatkossakin Pinkki). Pinkki Pikkarainen, pieni mutta pippurinen seurakoira.


Vaikka onkin haikeaa luopua pennuista, on se toisaalta myös aikamoinen helpotus... Melkoisia riiviöitä ne jo ovat! Rinneangervopuskat on huolellisesti parturoitu, lapsen uima-allas puhkottu ja terassin alusta kaivettu (siellä ne haluaisivat vissiin asua jos saisivat valita). Ansa kyllä edelleen haluaa auttaa pentujen hoidossa kaikin mahdollisin keinoin. Koska se ei itse tajua lopettaa imettämistä, vaikka tissit ovat ihan haavoilla, täytyy meidän vähän auttaa asiaa. Ansa on nyt pari yötä pidetty erossa pennuista, mistä se lienee vain tyytyväinen, mutta päivisin se ihmettelee, kun ei pääsekään pentujen luokse niin usein kuin ennen. Pitää varmaan jonkinlainen paitaviritys sille laittaa, että tissit olisivat suojassa pedoilta...

Eilen neljä pentua oli ekaa kertaa "kyläilemässä". Muutama uusi koti sijaitsee tässä ihan parin kilometrin säteellä, joten sovittiin, että pennut voivat käydä jo vähän tutustumassa tulevaan asuinympäristöönsä. Oman pennun lisäksi mukaan piti ottaa seuraksi kaveri. Pinkki + Taisto ja Ruusa + Taimi kävivät siis pienellä ajelulla ja uusia maisemia katselemassa. Matka sujui russelinmentävässä kuljetusboksissa mukavasti (toisin kuin mammansa eka matka samassa boksissa hirveän huudon ja kalterinpuremisen kera!). Tavoitteenani on, että ainakin kauemmas matkaavat (Taisto, Lyyli, Eikka ja Taimi) pääsisivät kukin vielä muutaman kerran autoajelulle ennen kuin varsinainen kotimatka koittaa. Varsinkin Taiston olisi hyvä tottua autoiluun, kun uuteen kotiin se saakin reissata lähemmäs kuusi tuntia!