Silmätarkastuksessa ja osteopaatilla

Ansa ja Armi kävivät 4.12. virallisessa silmätarkastuksessa, josta molemmille terveen paperit. :)

Viime perjantaina käytiin vihdoin Ansan kanssa osteopaatilla. Jo lähes vuoden ajan on pitänyt mennä, mutta eläimiä hoitavia osteopaatteja on Suomessa vähän, ja kun itse on niin kovin aikaansaapa, niin aika se vierähti... Syy ajan varaamiseen oli Ansan takapään vinous, joka huomattiin sen ollessa reilu puolivuotias. Nuorempana sen takajalkojen asennot ja liikkeet olivat hyvät ja suorat, mutta noin kuuden kuukauden iässä lähinnä oikea jalka alkoi kääntyä polvesta ulospäin varsinkin liikkeessä. Lisäksi maatessa "virallisessa asennossa" Ansan takajalat olivat epäsymmetrisesti (polvet "eri korkeudella"). Armin hieroja vilkaisi Ansaa noin vuosi sitten ja suositteli osteopaattia. Epäiltiin, että takapäähän olisi tullut jokin trauma silloin pentuna, mistä vinous olisi aiheutunut. Myös virallisissa lonkkakuvissa näkyy lantiossa muuttunut kohta, jota ei näy vielä puolivuotiaana otetuissa välikuvissa.

Osteopaatti totesi heti takapään epäsymmetrian ja huomattiin, että Ansa aristi selvästi oikeanpuoleisen lonkan alueen koskemista. Ristiluun alueella tuntui epätasapainoa, ja takapään vaiva oli vaikuttanut myös etupään symmetriaan. Osteopaatti epäili myös, että kaiken takana olisi jonkinlainen trauma, isku takapäähän oikealle puolelle. Manipulaatio tuntui helpottavan, koska lopuksi aristusta ei enää juurikaan ollut. Osteopaatti oli sitä mieltä, että yksi käsittelykerta voi hyvinkin riittää, koska Ansa tuntui vastaavan hoitoon hyvin, mutta käski ottaa yhteyttä alkuvuodesta, jos vaivaa vielä on. Loppuvuosi pidetään vapaata agilitysta yms.Toivottavasti Ansasta tulee nyt symmetrinen! :)

Agilityssa ollaan käyty kerran viikossa koko syksyn ajan. Pari kuukautta sitten Ansa putosi puomilta (ei onneksi sattunut) ja pelästyi niin, että kontaktiesteet olivat sen jälkeen SUURI KAMMOTUS. Onneksi Ansa luottaa emäntäänsä niin paljon, että kannustamalla ja vieressä tukemalla pelosta päästiin pikkuhiljaa pois ja toissa viikolla viimein Ansa meni koko puomin juoksemalla reippaasti. :)  Lisäksi se yllätti kiipeämällä A-esteen sujuvasti, kun ei aiemmin halunnut koskea siihen pitkällä tikullakaan! Kouluttajakin äimisteli leuka lattiassa, kun radan loppuun laitettu A ylitettiin kuin tuosta vaan. Mahtava tunne huomata, että Ansa oli täysin toipunut pelästyksestään. Muutenkin agility on muuttunut sujuvammaksi, ja Ansa ohjautuu koko ajan paremmin. Vauhtiakin on tullut lisää estevarmuuden myötä. Sitten joskus vielä kisataan...

Ansa oli ilmoitettu ryhmänäyttelyyn 6.12., mutta koska se tiputti marraskuussa kaikki karvansa, ei kehdattu mennä näytille. Ilmoitin sen tammikuun Turun näyttelyyn; komeetahan se on mennä oikein kansainväliseen näyttelyyn tän meidän tähden kanssa. ;)  Vähintään EH:n kun sille haluaisin ennen kuin niitä pentuja ehkä tulee...

Näytelmiin? Ai mää vai?

 Ansa tänään 2 v. 

Onnea Ansupansupansukaiselleni! 

Pöö!

Pitää ottaa joku päivä "virallinen" seisomakuvakin, kun saan jonkun kuvaustaitoisen avuksi.

 

Linssilude halusi väkisin kuvaan...

Ansa ekaa kertaa oikeasti metsällä 

Viime perjantaina vietettiin hyvin sateinen päivä Niinisalossa teeriä ja metsoja etsien. Kun ensimmäinen teeri putosi puun latvasta, oli selvää, että ihan napakymppiin ei ollut osunut. Kuviteltiin kuitenkin, ettei kovin kauaksi ollut päätynyt. Lähetin Ansan etsimään, ja se häipyi pian näkyvistä. Tuli sitten kuitenkin takaisin ilman saalista. Ihmettelin, että eikö muka löydä ja lähetin uudestaan hakemaan. Taas tuli bumerangina takaisin. Pete lähti sitten kävelemään eteenpäin ja Ansa juoksi samaan suuntaan. Sitten nähtiin Ansa räpistelevän linnun luona, ei vain uskaltanut sitä ottaa suuhun. Olin aika liikuttunut, kun Ansa niin hienosti jäljesti (pari sataa metriä) siipirikon linnun, jota ei varmasti oltaisi sieltä suolta löydetty ilman koiran apua. 
Toinenkin teeri saatiin, lähetin Ansan huonosti tuulen yläpuolelta, eikä se ensin saanut mitään hajua. Lopulta sain sen lähetettyä tarpeeksi kauas, tuulen alapuolelle, jolloin haju tuli heti sen nenään. Ukkoteeri oli aika paljon isompi kuin Ansan aiemmin kantamat linnut (=varikset), minkä takia Ansaa piti kannustaa kovasti ennen kuin se sai teeren otettua suuhun kunnolla ja tuotua. Mutta hienosti sitten toi.

Tässä vielä kuvat Ansan ekalta metsästysreissulta. 

NOU 1 30.9.12

Kuten kuvasta näkyy, tällä kertaa se taippari sitten meni läpi! :)  Pari viikkoa aiemminhan homma kaatui siihen, että Ansa kolmen variksen jälkeen eksyi hakuruudusta lokkien hajujen perässä rantaan parikin kertaa, ja jouduin kovasti komentamaan sitä sieltä pois. Tämän jälkeen Ansa ei sitten enää suostunut hakemaan mitään ja tuomarisetä sanoi kiitos ja näkemiin. Pomarkussa ei ollut mitään ongelmia hakuinnon kanssa, mutta varisten palauttaminen oli nihkeämpää kuin ikinä ennen. Toi linnut kyllä ihan vauhdilla, mutta vähän ensin asetteli, eikä tuonut käteen asti todellakaan. Varikset olivat kyllä meidän vuorolla (iltapäiväryhmän toiseksi viimeisiä oltiin) jo aika ällöttäviä, mikä on yleensä vaikuttanut Ansan palauttamiseen negatiivisesti. Mutta hyväksytty hakuruutu joka tapauksessa! Vesityö meni oikein hyvin, vaikka Ansa menikin veteen "yksi varvas kerrallaan", kun useimmat muut loikkasivat komeasti. Kanijäljellä ei ollut myöskään mitään ongelmia. Itse koepaikka oli aikas mielenkiintoinen; päästäkseen taipparipaikalle piti vaeltaa jättimäisen kivisen ja juurakkoisen hakkuuaukean poikki, ja itse suorituspaikka oli "rantarämeikössä". Hakuruutu kyllä rajoittui mukavasti rantaan ja toiselta puolelta hakkuuaukeaan, eli koiran oli helppo pysyä alueella. Pitkä oli päivä, mutta lopputulos vaivan arvoinen! Meidän iltapäiväryhmä suoriutui hyvin; kahdeksasta koirasta seitsemän pääsi jäljelle ja kuusi ylsi NOU 1 -tulokseen.