torstai 18. heinäkuuta 2013

Hupsis...

...kuinka aika on vierähtänyt. Pentujen lähdettyä ei tosin mitään kovin jännittävää ja kirjoittamisen arvoista ole ehkä tapahtunutkaan? Reissussakin oltiin hetki, Ansa oli sen aikaa mummulassa hoidossa -- eli poikaansa Urpoa hoitamassa. ;)

Lasten lennettyä pesästä Ansa on ollut täynnä virtaa. Parin kuukauden kotona möllöttäminen oli selvästi sille enemmän kuin tarpeeksi ja nyt se puhkuu energiaa. Tämän ovat saaneet kokea vierailevat pennut ja muutkin. Aivan hurja leikki on välittömästi meneillään, jos joku vähänkin koiran näköinen eksyy meidän pihalle. Pentuparat ovat vielä vähän turhan pieniä Ansan saalistusleikkeihin, mutta toistaiseksi ei kukaan ole vielä tullut runnotuksi...Tai no, Urpon yksi etuhammas oli murtunut, mutta ei tiedetä oliko Ansalla osallisuutta asiaan. Urpo on siis jo ehtinyt käydä hampilääkärissäkin murtuneen hampaan poistossa.

Pinkki saaliina

Ansa-paran tissit eivät muuten todellakaan ole palautuneet ennalleen. Alkaa jo vähän hirvittää, että jäävätkö ne tuollaisiksi nahkapusseiksi ikuisiksi ajoiksi... Paleltuvat pian talvella! Viimeisen viikon aikana Ansa on tavannut pennuistaan Urpon, Pinkin ja Pikku-Reinon ja kaikki ovat olleet edelleen hieman kiinnostuneita vanhasta kunnon tissibaarista. Urpo ja Pinkki kokeilivat vuoron perään kaikkia "hanoja", mutta eipä niistä mitään herunut. :)

Yksi pentutapaaminen on jo ehditty järjestää ja toinen on tulossa. Ensimmäisellä kerralla vierailtiin Pikku-Reinon luona heppatallimiljöössä, ja osallistuneet pennut (Pinkki, Peppi, Urpo ja Iso-Reino) pääsivät tapaamaan hevostakin. Muuten aika kului leikkiessä, juostessa ja saunan terassin alustaa siivotessa...

Iso-Reino ja "joku musta pentu"

Ansa pääsi tällä viikolla toista kertaa VEPE-treeneihin. Innoissaan se hyppäsi heti veneeseen istumaan, kun aloitettiin veneestä hyppy -liikkeellä. Ansa seisoi hyvin tyylikkäästi laivakoirana etutassut kumiveneen reunaa vasten, kun emäntä huuteli rannalla kaikenlaisia luoksetulokäskyjä. Edes damin heittäminen veteen ei tällä kertaa saanut sitä poistumaan veneestä.  Lopulta sitä oli vähän "autettava", minkä jälkeen se tekikin ihan tyylikkään loikan veteen, haki ohimennessään damin ja tuli rantaan (ja juoksenteli riemuissaan dami suussa edestakaisin rannalla). Sitten uusi yritys. Sama meininki; ylväs laivakoira tähyili pää pystyssä rannalle, että mitäs siellä huudat. Ja taas autettiin. Toistettiinkohan tämä vielä kolmannenkin kerran?

No, seuraavalla vuorolla päätettiin kokeilla veneen hakua. Ilma oli kovin tuulinen ja vähän jännitti, että haluaako Ansa sinne aallokkoon lähteä ollenkaan. Ensin leikittiin köydellä rannassa, ja Ansa syttyi tosi hyvin köydenvetoleikkiin. Sitten soutivat veneen köysineen noin viiden metrin päähän ja koiralle käsky. Pieni epäröinti, ja sitten köyttä hakemaan. Hienosti toi veneen! Jee! Uusi yritys noin 15 metrin päästä ja toisella käskyllä lähti taas uimasilleen ja taitavasti ui köyden kanssa rantaan. :) Tuli hyvä mieli, kun tämä liike meni heti näin mukavasti. Tosin niinhän nämä "noutoliikkeet" yleensä noutajilta menevät.

Loppuun vielä vähän ikäviä uutisia. :(  Pentujen lähdön jälkeen Ansan on raapinut itseään kovasti. Ei niin, että iho olisi rikki mennyt tai tulehtunut, mutta selvästi normaalia enemmän. Ovatko sitten muutokset immunologisessa tilassa laukaisseet piilevän allergian tai atopian vai mikä lienee taustalla. Seuraamme tilannetta. Joka tapauksessa harmittaa ihan hirmuisesti, kun 2,5 vuotta tarkkailin, ettei Ansalla ole mitään iho-oireita, että uskalsin pennut teettää, ja nyt sitten heti tulee jotain. :(  Eipä tämä nyt tietenkään sitä välttämättä tarkoita, että pennut tulisivat sairastumaan, mutta pitäähän kasvattajatädin tästä kovasti ahdistua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti