sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Kalkkia kalkkia

Eilen illalla Ansa alkoi käyttäytyä oudosti. Se ei halunnut pysyä pentulaatikossa, vaan tuli sieltä aina kauhean kolinan kanssa pois. Kun menin katsomaan, se yritti änkeä itseään lipaston ja seinän väliseen koloon (pää mahtui juuri ja juuri) tai muovilaatikkoon, jossa pentuja väliaikaisesti pidetään. Kovasti käskemällä se asettui takaisin pentulaatikkoon, mutta hetken päästä taas hermostuneena tuli pois.

Onneksi olin pari päivää aiemmin keskustellut pentuasioista labradoreja kasvattavan ystäväni kanssa ja kuullut häneltä, että heidän narttunsa (jotka söivät samaa ruokaa kuin Ansa) olivat kärsineet kalkinpuutoksesta oudoilla oireilla. Nartut pyrkivät pois pentujen luota ja halusivat piiloutua esim. sängyn alle. Varsinaisia kalkkikrampin oireita (tärinä, läähätys, kouristelut) ei niillä ollut. Ystäväni oli keksinyt kokeilla antaa kalkkia pistoksena, minkä jälkeen oireilu oli nopeasti helpottanut.

Soitin siis ystävälleni ja tulimme siihen tulokseen, että oireilu vaikuttaa hyvin samankaltaiselta. Meillä ei kotona ollut edes suun kautta annettavaa kalkkia, ja mietin mistä saisin näppärästi pistettävää kalkkia siihen aikaan illalla. Onni onnettomuudessa -- lähellä asuvalla kollegaystävällä oli yksi ampulli, jonka kävin hakemassa. Ansa sai kalkkinsa ja vietti yön rauhallisesti pentujen kanssa. :)  Mitään tieteellistä todistetta ei tietenkään ole, että Ansan oireilu johtui kalkinpuutoksesta, mutta hyvinpä oireet helpottivat heti kalkkipistoksen jälkeen.
(Kaikki edellämainitut henkilöt ovat siis eläinlääkäreitä, jos joku ihmetteli kalkinpistämisjuttuja.)

Tänään kalkkilisää ostamaan, ja sitten sormet ristiin, että ongelma ei toistu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti