Lisäsin Pentuja -sivun, jossa näkyy pentueen tarkemmat tiedot. Tässä yksi hieno kuva Pikistä:
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
Ansa + Piki
Ansa kävi maanantaina ja tänään keskiviikkona tapaamassa mustaa herrasmiestä Pikiä. Astutus onnistui molempina päivinä hyvin, eli nyt vain odotellaan sormet ristissä tuloksia. :)
Lisäsin Pentuja -sivun, jossa näkyy pentueen tarkemmat tiedot. Tässä yksi hieno kuva Pikistä:
Lisäsin Pentuja -sivun, jossa näkyy pentueen tarkemmat tiedot. Tässä yksi hieno kuva Pikistä:
keskiviikko 13. helmikuuta 2013
Juoksu-uutisia
VIHDOIN se Ansan juoksu alkoi! No, eihän se ollut kuin pari viikkoa myöhässä odotetusta (juoksuväli nyt aika tasan 7 kk), mutta odottavan aika on pitkä... Parin viikon sisällä toivon mukaan päästään astutusreissulle ja sitten kevätpentuja hautomaan. :) Ties vaikka tulisi vappuvauvoja.
Viimeinenkin geenitestitulos tuli; Ansa on terve (n/n) myös kuivanenäisyysgeenin suhteen.
Viimeinenkin geenitestitulos tuli; Ansa on terve (n/n) myös kuivanenäisyysgeenin suhteen.
 |
| Meidän vaippapeput! |
sunnuntai 20. tammikuuta 2013
Turun näyttely ja geenitestituloksia
Eilen oltiin Turun näyttelyssä 82 muun labradorin kanssa. Ansa esiintyi hienosti ja sai espanjalaiselta sedältä ERI:n. Jee! Aika hoikkis Ansa kyllä oli siellä tanakampien kavereiden joukossa... Arvostelu oli tietenkin espanjaksi, mutta yllättävän hyvin se saatiin englanti-eläinlääkärilatinataidoilla käännettyä itsekin. Käytiin sitten kuitenkin vielä käännöspalvelussa varmuuden vuoksi. ;)
Turku KV näyttely 19.1.13. (Thovar Del Solar Alfonso, Espanja)
Korrekti feminiininen tyyppi. Etukulmaukset hieman suorat, hyvät takakulmaukset. Hieman kevyt. Hieman jäykät etuliikkeet, hyvät sivuliikkeet.
Ei siis mitenkään monisanainen setä ollut... Olisi voinut edes kehua Ansan upeaa turkkia. :D
Teetin Ansasta pari geenitestiä mielenkiinnosta ja pennutussuunnitelmien takia. EIC (Exercise Induced Collapse) ja CNM (hereditary myopathy); molemmat n/n eli Ansa on terve, eikä kanna kumpaakaan geeniä perimässään (=Ansan pennut eivät tule sairastumaan kumpaankaan sairauteen). Vielä odotan kuivanenäisyysgeenitulosta.
Ansan juoksua odotetaan alkavaksi parin viikon sisällä. Uros on jo katsottuna valmiiksi, kohta alkaa jännittää... ;)
Turku KV näyttely 19.1.13. (Thovar Del Solar Alfonso, Espanja)
Korrekti feminiininen tyyppi. Etukulmaukset hieman suorat, hyvät takakulmaukset. Hieman kevyt. Hieman jäykät etuliikkeet, hyvät sivuliikkeet.
Ei siis mitenkään monisanainen setä ollut... Olisi voinut edes kehua Ansan upeaa turkkia. :D
Teetin Ansasta pari geenitestiä mielenkiinnosta ja pennutussuunnitelmien takia. EIC (Exercise Induced Collapse) ja CNM (hereditary myopathy); molemmat n/n eli Ansa on terve, eikä kanna kumpaakaan geeniä perimässään (=Ansan pennut eivät tule sairastumaan kumpaankaan sairauteen). Vielä odotan kuivanenäisyysgeenitulosta.
Ansan juoksua odotetaan alkavaksi parin viikon sisällä. Uros on jo katsottuna valmiiksi, kohta alkaa jännittää... ;)
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
maanantai 17. joulukuuta 2012
Silmätarkastuksessa ja osteopaatilla
Ansa ja Armi kävivät 4.12. virallisessa silmätarkastuksessa, josta molemmille terveen paperit. :)
Viime perjantaina käytiin vihdoin Ansan kanssa osteopaatilla. Jo lähes vuoden ajan on pitänyt mennä, mutta eläimiä hoitavia osteopaatteja on Suomessa vähän, ja kun itse on niin kovin aikaansaapa, niin aika se vierähti... Syy ajan varaamiseen oli Ansan takapään vinous, joka huomattiin sen ollessa reilu puolivuotias. Nuorempana sen takajalkojen asennot ja liikkeet olivat hyvät ja suorat, mutta noin kuuden kuukauden iässä lähinnä oikea jalka alkoi kääntyä polvesta ulospäin varsinkin liikkeessä. Lisäksi maatessa "virallisessa asennossa" Ansan takajalat olivat epäsymmetrisesti (polvet "eri korkeudella"). Armin hieroja vilkaisi Ansaa noin vuosi sitten ja suositteli osteopaattia. Epäiltiin, että takapäähän olisi tullut jokin trauma silloin pentuna, mistä vinous olisi aiheutunut. Myös virallisissa lonkkakuvissa näkyy lantiossa muuttunut kohta, jota ei näy vielä puolivuotiaana otetuissa välikuvissa.
Osteopaatti totesi heti takapään epäsymmetrian ja huomattiin, että Ansa aristi selvästi oikeanpuoleisen lonkan alueen koskemista. Ristiluun alueella tuntui epätasapainoa, ja takapään vaiva oli vaikuttanut myös etupään symmetriaan. Osteopaatti epäili myös, että kaiken takana olisi jonkinlainen trauma, isku takapäähän oikealle puolelle. Manipulaatio tuntui helpottavan, koska lopuksi aristusta ei enää juurikaan ollut. Osteopaatti oli sitä mieltä, että yksi käsittelykerta voi hyvinkin riittää, koska Ansa tuntui vastaavan hoitoon hyvin, mutta käski ottaa yhteyttä alkuvuodesta, jos vaivaa vielä on. Loppuvuosi pidetään vapaata agilitysta yms.Toivottavasti Ansasta tulee nyt symmetrinen! :)
Agilityssa ollaan käyty kerran viikossa koko syksyn ajan. Pari kuukautta sitten Ansa putosi puomilta (ei onneksi sattunut) ja pelästyi niin, että kontaktiesteet olivat sen jälkeen SUURI KAMMOTUS. Onneksi Ansa luottaa emäntäänsä niin paljon, että kannustamalla ja vieressä tukemalla pelosta päästiin pikkuhiljaa pois ja toissa viikolla viimein Ansa meni koko puomin juoksemalla reippaasti. :) Lisäksi se yllätti kiipeämällä A-esteen sujuvasti, kun ei aiemmin halunnut koskea siihen pitkällä tikullakaan! Kouluttajakin äimisteli leuka lattiassa, kun radan loppuun laitettu A ylitettiin kuin tuosta vaan. Mahtava tunne huomata, että Ansa oli täysin toipunut pelästyksestään. Muutenkin agility on muuttunut sujuvammaksi, ja Ansa ohjautuu koko ajan paremmin. Vauhtiakin on tullut lisää estevarmuuden myötä. Sitten joskus vielä kisataan...
Ansa oli ilmoitettu ryhmänäyttelyyn 6.12., mutta koska se tiputti marraskuussa kaikki karvansa, ei kehdattu mennä näytille. Ilmoitin sen tammikuun Turun näyttelyyn; komeetahan se on mennä oikein kansainväliseen näyttelyyn tän meidän tähden kanssa. ;) Vähintään EH:n kun sille haluaisin ennen kuin niitä pentuja ehkä tulee...
Viime perjantaina käytiin vihdoin Ansan kanssa osteopaatilla. Jo lähes vuoden ajan on pitänyt mennä, mutta eläimiä hoitavia osteopaatteja on Suomessa vähän, ja kun itse on niin kovin aikaansaapa, niin aika se vierähti... Syy ajan varaamiseen oli Ansan takapään vinous, joka huomattiin sen ollessa reilu puolivuotias. Nuorempana sen takajalkojen asennot ja liikkeet olivat hyvät ja suorat, mutta noin kuuden kuukauden iässä lähinnä oikea jalka alkoi kääntyä polvesta ulospäin varsinkin liikkeessä. Lisäksi maatessa "virallisessa asennossa" Ansan takajalat olivat epäsymmetrisesti (polvet "eri korkeudella"). Armin hieroja vilkaisi Ansaa noin vuosi sitten ja suositteli osteopaattia. Epäiltiin, että takapäähän olisi tullut jokin trauma silloin pentuna, mistä vinous olisi aiheutunut. Myös virallisissa lonkkakuvissa näkyy lantiossa muuttunut kohta, jota ei näy vielä puolivuotiaana otetuissa välikuvissa.
Osteopaatti totesi heti takapään epäsymmetrian ja huomattiin, että Ansa aristi selvästi oikeanpuoleisen lonkan alueen koskemista. Ristiluun alueella tuntui epätasapainoa, ja takapään vaiva oli vaikuttanut myös etupään symmetriaan. Osteopaatti epäili myös, että kaiken takana olisi jonkinlainen trauma, isku takapäähän oikealle puolelle. Manipulaatio tuntui helpottavan, koska lopuksi aristusta ei enää juurikaan ollut. Osteopaatti oli sitä mieltä, että yksi käsittelykerta voi hyvinkin riittää, koska Ansa tuntui vastaavan hoitoon hyvin, mutta käski ottaa yhteyttä alkuvuodesta, jos vaivaa vielä on. Loppuvuosi pidetään vapaata agilitysta yms.Toivottavasti Ansasta tulee nyt symmetrinen! :)
Agilityssa ollaan käyty kerran viikossa koko syksyn ajan. Pari kuukautta sitten Ansa putosi puomilta (ei onneksi sattunut) ja pelästyi niin, että kontaktiesteet olivat sen jälkeen SUURI KAMMOTUS. Onneksi Ansa luottaa emäntäänsä niin paljon, että kannustamalla ja vieressä tukemalla pelosta päästiin pikkuhiljaa pois ja toissa viikolla viimein Ansa meni koko puomin juoksemalla reippaasti. :) Lisäksi se yllätti kiipeämällä A-esteen sujuvasti, kun ei aiemmin halunnut koskea siihen pitkällä tikullakaan! Kouluttajakin äimisteli leuka lattiassa, kun radan loppuun laitettu A ylitettiin kuin tuosta vaan. Mahtava tunne huomata, että Ansa oli täysin toipunut pelästyksestään. Muutenkin agility on muuttunut sujuvammaksi, ja Ansa ohjautuu koko ajan paremmin. Vauhtiakin on tullut lisää estevarmuuden myötä. Sitten joskus vielä kisataan...
Ansa oli ilmoitettu ryhmänäyttelyyn 6.12., mutta koska se tiputti marraskuussa kaikki karvansa, ei kehdattu mennä näytille. Ilmoitin sen tammikuun Turun näyttelyyn; komeetahan se on mennä oikein kansainväliseen näyttelyyn tän meidän tähden kanssa. ;) Vähintään EH:n kun sille haluaisin ennen kuin niitä pentuja ehkä tulee...
 | ||||
| Näytelmiin? Ai mää vai? |
tiistai 16. lokakuuta 2012
perjantai 12. lokakuuta 2012
Ansa ekaa kertaa oikeasti metsällä
Viime perjantaina vietettiin hyvin sateinen päivä Niinisalossa teeriä ja metsoja etsien. Kun ensimmäinen teeri putosi puun latvasta, oli selvää, että ihan napakymppiin ei ollut osunut. Kuviteltiin kuitenkin, ettei kovin kauaksi ollut päätynyt. Lähetin Ansan etsimään, ja se häipyi pian näkyvistä. Tuli sitten kuitenkin takaisin ilman saalista. Ihmettelin, että eikö muka löydä ja lähetin uudestaan hakemaan. Taas tuli bumerangina takaisin. Pete lähti sitten kävelemään eteenpäin ja Ansa juoksi samaan suuntaan. Sitten nähtiin Ansa räpistelevän linnun luona, ei vain uskaltanut sitä ottaa suuhun. Olin aika liikuttunut, kun Ansa niin hienosti jäljesti (pari sataa metriä) siipirikon linnun, jota ei varmasti oltaisi sieltä suolta löydetty ilman koiran apua.
Toinenkin teeri saatiin, lähetin Ansan huonosti tuulen yläpuolelta, eikä se ensin saanut mitään hajua. Lopulta sain sen lähetettyä tarpeeksi kauas, tuulen alapuolelle, jolloin haju tuli heti sen nenään. Ukkoteeri oli aika paljon isompi kuin Ansan aiemmin kantamat linnut (=varikset), minkä takia Ansaa piti kannustaa kovasti ennen kuin se sai teeren otettua suuhun kunnolla ja tuotua. Mutta hienosti sitten toi.
Tässä vielä kuvat Ansan ekalta metsästysreissulta.
Viime perjantaina vietettiin hyvin sateinen päivä Niinisalossa teeriä ja metsoja etsien. Kun ensimmäinen teeri putosi puun latvasta, oli selvää, että ihan napakymppiin ei ollut osunut. Kuviteltiin kuitenkin, ettei kovin kauaksi ollut päätynyt. Lähetin Ansan etsimään, ja se häipyi pian näkyvistä. Tuli sitten kuitenkin takaisin ilman saalista. Ihmettelin, että eikö muka löydä ja lähetin uudestaan hakemaan. Taas tuli bumerangina takaisin. Pete lähti sitten kävelemään eteenpäin ja Ansa juoksi samaan suuntaan. Sitten nähtiin Ansa räpistelevän linnun luona, ei vain uskaltanut sitä ottaa suuhun. Olin aika liikuttunut, kun Ansa niin hienosti jäljesti (pari sataa metriä) siipirikon linnun, jota ei varmasti oltaisi sieltä suolta löydetty ilman koiran apua.
Toinenkin teeri saatiin, lähetin Ansan huonosti tuulen yläpuolelta, eikä se ensin saanut mitään hajua. Lopulta sain sen lähetettyä tarpeeksi kauas, tuulen alapuolelle, jolloin haju tuli heti sen nenään. Ukkoteeri oli aika paljon isompi kuin Ansan aiemmin kantamat linnut (=varikset), minkä takia Ansaa piti kannustaa kovasti ennen kuin se sai teeren otettua suuhun kunnolla ja tuotua. Mutta hienosti sitten toi.
Tässä vielä kuvat Ansan ekalta metsästysreissulta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)