Viime perjantaina vietettiin hyvin sateinen päivä Niinisalossa teeriä ja metsoja etsien. Kun ensimmäinen teeri putosi puun latvasta, oli selvää, että ihan napakymppiin ei ollut osunut. Kuviteltiin kuitenkin, ettei kovin kauaksi ollut päätynyt. Lähetin Ansan etsimään, ja se häipyi pian näkyvistä. Tuli sitten kuitenkin takaisin ilman saalista. Ihmettelin, että eikö muka löydä ja lähetin uudestaan hakemaan. Taas tuli bumerangina takaisin. Pete lähti sitten kävelemään eteenpäin ja Ansa juoksi samaan suuntaan. Sitten nähtiin Ansa räpistelevän linnun luona, ei vain uskaltanut sitä ottaa suuhun. Olin aika liikuttunut, kun Ansa niin hienosti jäljesti (pari sataa metriä) siipirikon linnun, jota ei varmasti oltaisi sieltä suolta löydetty ilman koiran apua.
Toinenkin teeri saatiin, lähetin Ansan huonosti tuulen yläpuolelta, eikä se ensin saanut mitään hajua. Lopulta sain sen lähetettyä tarpeeksi kauas, tuulen alapuolelle, jolloin haju tuli heti sen nenään. Ukkoteeri oli aika paljon isompi kuin Ansan aiemmin kantamat linnut (=varikset), minkä takia Ansaa piti kannustaa kovasti ennen kuin se sai teeren otettua suuhun kunnolla ja tuotua. Mutta hienosti sitten toi.
Tässä vielä kuvat Ansan ekalta metsästysreissulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti