keskiviikko 8. toukokuuta 2013
Painajainen pentulaatikossa
Ei ole paljon ehtinyt päivitellä blogia, kun aika menee sairaiden pentujen hoidossa. :( Kaikilla pennuilla on ollut ripuli 1-2 pv ajan ja osa on ollut hyvinkin heikossa kunnossa. Eikka on huolettanut eniten. Pentuja on hoidettu kaikin mahdollisin keinoin ja aina välillä ne ovatkin olleet jopa normaalin pirteitä. Sitten taas mennään alamäkeä. Ei voi kuin toivoa parasta, pitäkäähän peukkuja.
maanantai 6. toukokuuta 2013
Ikää yksi viikko
Pennut täyttävät tänään viikon! Onpa aika kulunut nopeasti.
Ansalla oli eilen taas "piiloutumisoireita", joten hain vielä yhden ampullin kalkkia pistettäväksi. Samalla aloitettiin kalkkilisä suun kautta. Eilisen jälkeen ei onneksi oireita ole enää ollut. Yön Ansa vietti rauhallisesti pentujen kanssa ja tänä aamuna se jopa ihan oma-aloitteisesti meni ulkoilun jälkeen pentulaatikkoon hoitotehtäviin.
Pennut kasvavat, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Eikka ja Veijo kirivät painotilaston kärjessä (760 g ja 740 g). Pinkki (635 g) on ohittanut Taimin (610 g), Urpon (615 g) ja Reinon (625 g). Loput ovat tasaisesti keskikastissa (Taisto ja Ruusa 680 g, Lyyli 670 g ja Ookoo 690 g).
Ansalla oli eilen taas "piiloutumisoireita", joten hain vielä yhden ampullin kalkkia pistettäväksi. Samalla aloitettiin kalkkilisä suun kautta. Eilisen jälkeen ei onneksi oireita ole enää ollut. Yön Ansa vietti rauhallisesti pentujen kanssa ja tänä aamuna se jopa ihan oma-aloitteisesti meni ulkoilun jälkeen pentulaatikkoon hoitotehtäviin.
Pennut kasvavat, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Eikka ja Veijo kirivät painotilaston kärjessä (760 g ja 740 g). Pinkki (635 g) on ohittanut Taimin (610 g), Urpon (615 g) ja Reinon (625 g). Loput ovat tasaisesti keskikastissa (Taisto ja Ruusa 680 g, Lyyli 670 g ja Ookoo 690 g).
 |
| Jako kahteen |
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Kalkkia kalkkia
Eilen illalla Ansa alkoi käyttäytyä oudosti. Se ei halunnut pysyä pentulaatikossa, vaan tuli sieltä aina kauhean kolinan kanssa pois. Kun menin katsomaan, se yritti änkeä itseään lipaston ja seinän väliseen koloon (pää mahtui juuri ja juuri) tai muovilaatikkoon, jossa pentuja väliaikaisesti pidetään. Kovasti käskemällä se asettui takaisin pentulaatikkoon, mutta hetken päästä taas hermostuneena tuli pois.
Onneksi olin pari päivää aiemmin keskustellut pentuasioista labradoreja kasvattavan ystäväni kanssa ja kuullut häneltä, että heidän narttunsa (jotka söivät samaa ruokaa kuin Ansa) olivat kärsineet kalkinpuutoksesta oudoilla oireilla. Nartut pyrkivät pois pentujen luota ja halusivat piiloutua esim. sängyn alle. Varsinaisia kalkkikrampin oireita (tärinä, läähätys, kouristelut) ei niillä ollut. Ystäväni oli keksinyt kokeilla antaa kalkkia pistoksena, minkä jälkeen oireilu oli nopeasti helpottanut.
Soitin siis ystävälleni ja tulimme siihen tulokseen, että oireilu vaikuttaa hyvin samankaltaiselta. Meillä ei kotona ollut edes suun kautta annettavaa kalkkia, ja mietin mistä saisin näppärästi pistettävää kalkkia siihen aikaan illalla. Onni onnettomuudessa -- lähellä asuvalla kollegaystävällä oli yksi ampulli, jonka kävin hakemassa. Ansa sai kalkkinsa ja vietti yön rauhallisesti pentujen kanssa. :) Mitään tieteellistä todistetta ei tietenkään ole, että Ansan oireilu johtui kalkinpuutoksesta, mutta hyvinpä oireet helpottivat heti kalkkipistoksen jälkeen.
(Kaikki edellämainitut henkilöt ovat siis eläinlääkäreitä, jos joku ihmetteli kalkinpistämisjuttuja.)
Tänään kalkkilisää ostamaan, ja sitten sormet ristiin, että ongelma ei toistu.
Onneksi olin pari päivää aiemmin keskustellut pentuasioista labradoreja kasvattavan ystäväni kanssa ja kuullut häneltä, että heidän narttunsa (jotka söivät samaa ruokaa kuin Ansa) olivat kärsineet kalkinpuutoksesta oudoilla oireilla. Nartut pyrkivät pois pentujen luota ja halusivat piiloutua esim. sängyn alle. Varsinaisia kalkkikrampin oireita (tärinä, läähätys, kouristelut) ei niillä ollut. Ystäväni oli keksinyt kokeilla antaa kalkkia pistoksena, minkä jälkeen oireilu oli nopeasti helpottanut.
Soitin siis ystävälleni ja tulimme siihen tulokseen, että oireilu vaikuttaa hyvin samankaltaiselta. Meillä ei kotona ollut edes suun kautta annettavaa kalkkia, ja mietin mistä saisin näppärästi pistettävää kalkkia siihen aikaan illalla. Onni onnettomuudessa -- lähellä asuvalla kollegaystävällä oli yksi ampulli, jonka kävin hakemassa. Ansa sai kalkkinsa ja vietti yön rauhallisesti pentujen kanssa. :) Mitään tieteellistä todistetta ei tietenkään ole, että Ansan oireilu johtui kalkinpuutoksesta, mutta hyvinpä oireet helpottivat heti kalkkipistoksen jälkeen.
(Kaikki edellämainitut henkilöt ovat siis eläinlääkäreitä, jos joku ihmetteli kalkinpistämisjuttuja.)
Tänään kalkkilisää ostamaan, ja sitten sormet ristiin, että ongelma ei toistu.
lauantai 4. toukokuuta 2013
Mamma tuulettuu
Ansa on kyllä hoitanut pentuja hyvin (putsaa ne tehokkaasti ja makaa maitobaarina kärsivällisesti), mutta sellainen "käyn äkkiä vain pissalla ja sitten ryntään takaisin pentujeni luokse" -tyyppinen emä se ei kyllä ole. ;) Ansa menee mielellään pihalle ja saattaa siellä hyvänkin tovin viettää. Sisään tultua se kyllä yleensä käy pennut katsomassa, mutta ei todellakaan hingu takaisin pentulaatikkoon makaamaan. Taitaa olla jo vähän tylsistynyt koko hommaan. Toisaalta onkin parempi, että joudun sen sinne käskemään, koska sitten voin katsoa, ettei kukaan jää alle, kun mamma rysähtää laatikkoon makaamaan... Kun pentuja on noin monta, on Ansan vaikea varoa ihan kaikkia.
Tänään Ansa riemastui, kun muukin perhe tuli pihalle sen kanssa. Se haki kaikkia mahdollisia leluja ja juoksenteli niiden kanssa ympäri tonttia tissit heiluen. :D Tämän tuulettumisen jälkeen olikin taas mukava palata pentuja hoivaamaan.
Pennut jatkavat kivasti kasvuaan, eli ilmeisesti maitoa riittää koko sakille. Muutaman kerran päivässä olen tyrkännyt pienimmät pennut niille parhaimmille nisille ja vahtinut etteivät isot mörssärit niitä heti työnnä pois, mutta pääsääntöisesti kaikki ovat huolehtineet itse syömisistään. Osaavat ne itsekin tavallaan vuorotella, kun välillä toiset nukkuvat ja toiset syövät, ja sitten vaihdetaan osia. Eniten tissillä viihtyvät isot ruskeat, Eikka ja Veijo. Myös Pinkki Pikkarainen roikkuu sinnikkäästi tississä, vaikka muut yrittävät sitä syrjäyttää.
Yritän tuonne Pentukuvia -osioon laittaa jatkossa enemmän kuvia, ja tähän pääsivulle lähinnä kirjoitella.
Tänään Ansa riemastui, kun muukin perhe tuli pihalle sen kanssa. Se haki kaikkia mahdollisia leluja ja juoksenteli niiden kanssa ympäri tonttia tissit heiluen. :D Tämän tuulettumisen jälkeen olikin taas mukava palata pentuja hoivaamaan.
Pennut jatkavat kivasti kasvuaan, eli ilmeisesti maitoa riittää koko sakille. Muutaman kerran päivässä olen tyrkännyt pienimmät pennut niille parhaimmille nisille ja vahtinut etteivät isot mörssärit niitä heti työnnä pois, mutta pääsääntöisesti kaikki ovat huolehtineet itse syömisistään. Osaavat ne itsekin tavallaan vuorotella, kun välillä toiset nukkuvat ja toiset syövät, ja sitten vaihdetaan osia. Eniten tissillä viihtyvät isot ruskeat, Eikka ja Veijo. Myös Pinkki Pikkarainen roikkuu sinnikkäästi tississä, vaikka muut yrittävät sitä syrjäyttää.
 |
| Veijo ja Eikka baarissa, baarinpitäjä ei näytä kovin innostuneelta... |
Yritän tuonne Pentukuvia -osioon laittaa jatkossa enemmän kuvia, ja tähän pääsivulle lähinnä kirjoitella.
perjantai 3. toukokuuta 2013
torstai 2. toukokuuta 2013
Pennunhajua
Pennut voivat edelleen hyvin. Aamun punnituksessa (punnitsen pennut aamulla ja illalla) huomasin ilokseni, että kaikilla oli paino noussut. :) Tähän asti on aina ollut pari, joilla paino on pysynyt samana ja joku yksittäinen, jolla paino on vähän laskenut. Näinä alkupäivinä tietenkin on ihan normaaliakin, jos paino ei heti lähde kovasti kasvamaan.
Syntymäpainoltaan suurin pentu (ensimmäisenä syntynyt ruskea uros), "Eikka", on kasvanut eniten, ja painoi tänä aamuna 530 g. Pienin on edelleen kolmantena syntynyt musta tyttö, "Pinkki", joka oli tänä aamuna 430 g.
Kuten kuvista näkyy, kaikilla pennuilla on erivärinen panta tunnistamisen helpottamiseksi. (Beige ja sininen panta vaihtoivat eilen omistajaa, jos joku tarkkaavainen ihmettelee...) Melkein kaikilla pennuilla on jo "tekonimi" sen mukaan, mitä on tullut mieleeni niitä katsellessa. "Ookoo" tosin sai nimensä, kun yhden tulevan pennunomistajan tytär oli facebook-statukseni (jossa kommentoin, että elvytetty tyttö on ok) nähdessään todennut, että sen yhden pennun nimi on OK! ;) Laitan pennuista omat kuvat, kun ehdin ne kuvata.
Tässä kuitenkin muutama kuva eiliseltä. :)
Syntymäpainoltaan suurin pentu (ensimmäisenä syntynyt ruskea uros), "Eikka", on kasvanut eniten, ja painoi tänä aamuna 530 g. Pienin on edelleen kolmantena syntynyt musta tyttö, "Pinkki", joka oli tänä aamuna 430 g.
Kuten kuvista näkyy, kaikilla pennuilla on erivärinen panta tunnistamisen helpottamiseksi. (Beige ja sininen panta vaihtoivat eilen omistajaa, jos joku tarkkaavainen ihmettelee...) Melkein kaikilla pennuilla on jo "tekonimi" sen mukaan, mitä on tullut mieleeni niitä katsellessa. "Ookoo" tosin sai nimensä, kun yhden tulevan pennunomistajan tytär oli facebook-statukseni (jossa kommentoin, että elvytetty tyttö on ok) nähdessään todennut, että sen yhden pennun nimi on OK! ;) Laitan pennuista omat kuvat, kun ehdin ne kuvata.
Tässä kuitenkin muutama kuva eiliseltä. :)
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Linkki kuviin
En edelleenkään saa ladattua kuvia blogiin. Laitan siksi tähän linkin pentujen facebook-kuvasivulle, jotta halukkaat voivat käydä kuvia ihmettelemässä.
Pentukuvia
Pentulaatikossa on kaikki hyvin. Ansalla on ilmeisesti tänään ollut vähän jälkisupistuksia, kun se on muutaman kerran halunnut käydä ulkona ja on sen jälkeen jonkin aikaa ollut levoton ja läähättelevä -- ja tungennut taas syliin. ;)
Pennut vaikuttavat tyytyväisiltä, suurimmalla osalla on jo paino lähtenyt hiukan kasvuun. Isoin pentu (se ensimmäinen) on jo 80 g painavampi kuin syntyessään. Pikkuinen pinkki tyttö on ainoa, jolla ihan vähän paino on laskenut. Pieni mutta pippurinen on se!
Pentukuvia
Pentulaatikossa on kaikki hyvin. Ansalla on ilmeisesti tänään ollut vähän jälkisupistuksia, kun se on muutaman kerran halunnut käydä ulkona ja on sen jälkeen jonkin aikaa ollut levoton ja läähättelevä -- ja tungennut taas syliin. ;)
Pennut vaikuttavat tyytyväisiltä, suurimmalla osalla on jo paino lähtenyt hiukan kasvuun. Isoin pentu (se ensimmäinen) on jo 80 g painavampi kuin syntyessään. Pikkuinen pinkki tyttö on ainoa, jolla ihan vähän paino on laskenut. Pieni mutta pippurinen on se!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)