Melkein nolla taas...

Oltiin Ansan kanssa agilitykisoissa pitkästä aikaa. Sangen kätevää, kun kisahalli oli kolmen minuutin ajomatkan päässä, meidän treenihallin vieressä!

Tavallaanhan meni ihan hyvin. Ekaa kertaa kokeilin lähteä yhtäaikaa Ansan kanssa, kun olin ensin villinnyt sitä lähtöalueen vieressä. Oikein hyvällä vauhdilla sitten lähti, ja koko radan vauhti myös pysyi aika kivasti yllä. Myös puomin ja keinun meni tosi reippaasti, tosin tästä tuli sitten toisella radalla ongelma. Ansa vissiin ei taas erottanut keinua puomista, ja meni vähän turhankin vauhdilla, jolloin keinu tömpsähti lattiaan vähän liian kovasti. Toisella radalla Ansa sitten arasteli sekä keinua että puomia. :/ Ekalla radalla ainoa virhe tuli kepeillä, joiden alku oli aivan ihme haahuilua (treeneissä kepit menee nykyään tosi hyvin alusta loppuun), ja vilkaisu lähellä seisoneeseen tuomariin aiheutti sitten väärään väliin menemisen. Sain hyvin korjattua, mutta hetkihän tähän kului, ja yliaikaa tuli kaksi sekuntia. Mutta voidaan siis jossitella, että JOS olis kepit menny hyvin, olis päästy ihanneajassa maaliin. ;)

Eka rata

Toisella radalla ei tullutkaan virheitä, mutta vauhti ei ollut ihan yhtä hyvä kuin ekalla radalla, ja kontaktien himmailu sinetöi reilun yliajan (7 s). Molemmilla radoilla sijoituttiin kuitenkin kolmanneksi (paimenkoirien sankasta joukosta!). Vain voittajat saivat nollan, ja suurimmalle osalle tuli hylky. Radat olivat kuin Ansalle tehtyjä; suoria juoksupätkiä piisasi, eli saatiin Ansalle kerättyä vauhtia. Tällaiset radat eivät nopeille koirille ole niin kivoja, kun ohjaajat eivät oikein pysy perässä. ;)

Palkinnoksi saatiin mm. lahjakortit, eli seuraaviin kisoihin (4.2.) päästään sitten vähän halvemmalla.