Ansa tänään 2 v. 

Onnea Ansupansupansukaiselleni! 

Pöö!

Pitää ottaa joku päivä "virallinen" seisomakuvakin, kun saan jonkun kuvaustaitoisen avuksi.

 

Linssilude halusi väkisin kuvaan...

Ansa ekaa kertaa oikeasti metsällä 

Viime perjantaina vietettiin hyvin sateinen päivä Niinisalossa teeriä ja metsoja etsien. Kun ensimmäinen teeri putosi puun latvasta, oli selvää, että ihan napakymppiin ei ollut osunut. Kuviteltiin kuitenkin, ettei kovin kauaksi ollut päätynyt. Lähetin Ansan etsimään, ja se häipyi pian näkyvistä. Tuli sitten kuitenkin takaisin ilman saalista. Ihmettelin, että eikö muka löydä ja lähetin uudestaan hakemaan. Taas tuli bumerangina takaisin. Pete lähti sitten kävelemään eteenpäin ja Ansa juoksi samaan suuntaan. Sitten nähtiin Ansa räpistelevän linnun luona, ei vain uskaltanut sitä ottaa suuhun. Olin aika liikuttunut, kun Ansa niin hienosti jäljesti (pari sataa metriä) siipirikon linnun, jota ei varmasti oltaisi sieltä suolta löydetty ilman koiran apua. 
Toinenkin teeri saatiin, lähetin Ansan huonosti tuulen yläpuolelta, eikä se ensin saanut mitään hajua. Lopulta sain sen lähetettyä tarpeeksi kauas, tuulen alapuolelle, jolloin haju tuli heti sen nenään. Ukkoteeri oli aika paljon isompi kuin Ansan aiemmin kantamat linnut (=varikset), minkä takia Ansaa piti kannustaa kovasti ennen kuin se sai teeren otettua suuhun kunnolla ja tuotua. Mutta hienosti sitten toi.

Tässä vielä kuvat Ansan ekalta metsästysreissulta. 

NOU 1 30.9.12

Kuten kuvasta näkyy, tällä kertaa se taippari sitten meni läpi! :)  Pari viikkoa aiemminhan homma kaatui siihen, että Ansa kolmen variksen jälkeen eksyi hakuruudusta lokkien hajujen perässä rantaan parikin kertaa, ja jouduin kovasti komentamaan sitä sieltä pois. Tämän jälkeen Ansa ei sitten enää suostunut hakemaan mitään ja tuomarisetä sanoi kiitos ja näkemiin. Pomarkussa ei ollut mitään ongelmia hakuinnon kanssa, mutta varisten palauttaminen oli nihkeämpää kuin ikinä ennen. Toi linnut kyllä ihan vauhdilla, mutta vähän ensin asetteli, eikä tuonut käteen asti todellakaan. Varikset olivat kyllä meidän vuorolla (iltapäiväryhmän toiseksi viimeisiä oltiin) jo aika ällöttäviä, mikä on yleensä vaikuttanut Ansan palauttamiseen negatiivisesti. Mutta hyväksytty hakuruutu joka tapauksessa! Vesityö meni oikein hyvin, vaikka Ansa menikin veteen "yksi varvas kerrallaan", kun useimmat muut loikkasivat komeasti. Kanijäljellä ei ollut myöskään mitään ongelmia. Itse koepaikka oli aikas mielenkiintoinen; päästäkseen taipparipaikalle piti vaeltaa jättimäisen kivisen ja juurakkoisen hakkuuaukean poikki, ja itse suorituspaikka oli "rantarämeikössä". Hakuruutu kyllä rajoittui mukavasti rantaan ja toiselta puolelta hakkuuaukeaan, eli koiran oli helppo pysyä alueella. Pitkä oli päivä, mutta lopputulos vaivan arvoinen! Meidän iltapäiväryhmä suoriutui hyvin; kahdeksasta koirasta seitsemän pääsi jäljelle ja kuusi ylsi NOU 1 -tulokseen.