Melkoisen hyvä päivä

Jei! Tänään tuli vihdoin tieto kaaaauan aikaa sitten hakemani kennelnimen hyväksymisestä. Vielä on parille pennulle keksittävä virallinen nimi, esitellään sitten kaikki.  Paljastettakoon kuitenkin, että teemana on kasvattajatädin mieltymyksien mukaan suklaa-salmiakki-lakritsi, kun ne sopivat niin kivasti pentujen väreihin. ;)

Onnellinen kasvattaja laumansa kanssa

Pennut täyttivät toissapäivänä kuusi viikkoa, ja eilen saatiin otettua taas poseerauskuvia. Homma onnistui huomattavasti paremmin maksamakkaratuubin avulla! Sylikuvissa osa pennuista oli valitettavasti taas aika väsyksissä. Tänään otettiin pari kuvaa uusiksi, siksi sävyerot kuvissa.

Vasemmalla Reino, Urpo, Ruusa, Veijo ja Eikka, oikealla Pinkki, Ookoo, Lyyli, Taisto ja Taimi

Vasemmalla Pinkki, Ookoo, Veijo, Taimi ja Lyyli, oikealla Reino, Urpo, Eikka, Taisto ja Ruusa.

 

Ukkosen jyrinää ja tärkeitä päätöksiä

Meillä on ulkoilmaelämä jatkunut, vaikka säätiedotus lupaileekin vähän väliä ukkosta ja rankkasadetta. Jyrinää kyllä on kuulunut useampana päivänä, mutta vettä ei paria pisaraa enempää ole näkynyt. Ansa ei onneksi ukkosesta mitään välitä, eikä se pentujakaan millään tavalla tuntunut kiinnostavan, vaikka kovasti lähellä jyrisikin. Hävittäjiäkin on pään yli lennellyt, eli mukavasti on äänitotuttelua saatu ihan ilmaiseksi. ;) Läheiseltä romuttamolta kuuluu myös välillä melkoista pauketta ja kirskuntaa. Ei luulisi, että näistä pennuista paukkuarkoja tulee.

Laitoin pentujen kuvasivulle oikein seisomisposeerauskuvat. Oli siinäkin homma niitä ottaa. Unohdin ostaa maksamakkaraa tuubissa, joten sain muutamia hampaanjälkiä sormiini... Kaikista pennuista otettiin varmaan kymmenisen kuvaa (kiitos digiaikakaudelle!), joista sitten joku EHKÄ onnistui. No, ensi viikolla uusiksi. Muuten, seisomakuvien ollessa kyseessä uninen pentu on paras pentu.

Pennut ovat alkaneet tällä viikolla RIIVIÖITYÄ. Enää ei aitauksen ulkopuolelle päästyä varovaisesti tepastella vähän matkaa sinne tänne... Sen sijaan ryntäillään terassille kenkiä syömään, yritetään ryömiä terassin tai puutarhavajan alle, revitään angervoista oksat ja kampitetaan viattomia ihmisiä.

Kohti tuhotöitä...

Eikka ja Lyyli

Ookoo ja Pinkki

Taisto ja hihna

Ansa on edelleen kärsivällinen emä. Se ei osoita mitään merkkiä vieroittamishalusta ja syö edelleen pentujen kakat (tuoreena -- muutaman minuutin vanhentunut kakka ei enää kelpaa!). Se viettää yönsä pentujen kanssa pentuhuoneessa, eikä aamulla tarvitse ikinä siivota kakkaa lattialta. :) Ansa on tosi onnellinen siitä, että pennut vihdoinkin osaavat jo vähän leikkiä sen kanssa. Melko kauhistuneina ne kyllä Ansaa tuijottivat, kun se eilen sai hepulin ja juoksi hullunkiilto silmissä pihaa ympäri loikaten eteen tulevien pentujen yli...

Pentujen luonteet ovat alkaneet viimeisen viikon aikana näkyä aika hyvin, ja niinpä kaikille on vihdoin ne sopivat kodit päätetty. Puolitoista viikkoa ensimmäisen pennun lähtöön...

Tällaisia petoja täältä lähtee maailmalle (Taisto, Eikka ja Veijo)

Ruusa imitoi kissaa

Hei hulinaa

Kyllä on niin kiirettä pitänyt, että ei paljon blogitekstejä ole ehtinyt edes miettiä. Täytyi nyt kuitenkin iltamyöhällä vielä tulla laittamaan hieman myöhästyneet viisiviikkoiskuvat, kun tiedän, että niitä jotkut tahot kovasti odottelevat. ;) Muutama pentu oli taas hieman väsyksissä, minkä huomaa silmien lupsumisena kuvissa.

Reino

Ookoo

Pinkki

Urpo

Veijo

Eikka

Taisto

Taimi

Lyyli

Ruusa

Huh hellettä!

Paksuturkkiset pennut eivät varmaankaan nauti näistä lämpötiloista meidän vähäkarvaisten lailla. Varjoa on ulkoaitauksessa toki tarjolla, mutta läähätys on silti ollut melkoista viime päivinä. Toissapäivänä dippailinkin pentuja vesiämpäriin, ja tänään laitoin niille pesuvadin "uima-altaaksi". Taisto tosin taisi olla ainoa, joka sinne ihan vapaaehtoisesti meni; muita piti vähän auttaa... ;)  Hyvin hylki vettä jo tuo pentukarva, kun ei meinannut millään saada pentuja kastumaan.

Maailma avartuu vähitellen. Kaikki pennut ovat jo päässeet pienelle autoajelulle, kiitos avuliaiden pennunkatsojien. Tänään pennut saivat tuliaisina pari tönkköjäistä lintua, jotka iskä tunnisti taviksi ja heinäsorsaksi. Isompi heinäsorsa sai huomiota lähinnä Ansa-mammalta, mutta tavista kiinnostui suurin osa pennuista, Taisto innokkaimpana.

Reino ja tavi

Taisto esittelee tavia Eikalle

Huomenna pennut täyttävät viisi viikkoa. Taas pitäisi saada muotokuvia aikaiseksi. Uuh. No, katsotaan kuinka käy. Tarkoituksena olisi jonkinlaisia seisomakuviakin ensi viikolla ottaa, mutta kuinkahan yhteistyöhaluisia kuvauskohteet moiseen ovat...

Nukkuvia pentuja on sen sijaan helppo kuvata. :)  Eivätkä kuvat ole aina niin tavanomaisen söpöjä.

Ookoo unten mailla (sillä ei ole alapurentaa, vaikka kuvassa siltä näyttää)

Lyyli jälleen kerran rentona

Aina vaan Lyyli

Lyyli on nartuista vilkkain, ehkäpä sen takia se myös rentoutuu täysillä -- missä vain asennossa!

Elämä on yhtä seikkailua

Kesäisten päivien ansioista pennut ovat edelleen viettäneet päivät ulkona. Aitauksen ulkopuolellakin on käväisty useampaan otteeseen, välillä yksittäin, välillä pareittain ja kertaalleen jopa koko joukko yhdessä. Tämä laumaulkoilutus vaati useamman pentuvahdin osallistumista, koska pihalla on mm. terassi, jonka alle voisi pieni koira ryömiä ja suihkulähde, johon pieni koira voisi hypätä (kysykää vaikka Pinkiltä!). Mukana menossa oli myös perheen karvaton pentu (kohta 1 v), eli vahdittavaa riitti. Retki päättyikin siihen, että kaksin käsin estelin viittä pentua ja taaperoa hyppäämästä suihkulähteeseen samalla huutaen äidille, että nää laitetaan NYT takas aitaukseen. :D

Nelivedot vauhdissa

Olen yrittänyt pikkuhiljaa totuttaa pentuja erilaisiin asioihin, mutta paljon on vielä tehtävää sillä saralla. Kymmenen pennun kanssa aikaa kuluu helposti paljon jo pieniinkin juttuihin, ja kun suuren osan omasta ajasta vie huomionhakuinen oma pentu, ei päiväohjelmaan paljon tyhjää jää. Onneksi usein apuna on äitini (jolla toki on "oma koira ojassa", kun yksi pennuista on hänelle menossa) ja viikonloppuisin mieheni Pete. Aikomus onkin käyttää vierailevia pennunostajia ja -ihailijoita hyväksi esimerkiksi istuttamalla pentuja heidän autojensa kyytiin, jotta tottuvat vähän matkustamiseen. Tervetuloa siis! Pennunihailuaikoja on vielä vapaana. ;)

Liikkuminen erilaisilla alustoilla osa 1.

Mamma putsaa ruokabaaria, pennut odottavat jälkiruokaa.

Ookoo tahtoo kevythäkin sisäpuolelle

Mamma vartioi portilla.

Muotokuvia ja "muotokuvia"

Pennut täyttivät tänään neljä viikkoa, eli oli taas aika ottaa muotokuvat. Sehän ei aina ole niin yksinkertaista miltä kuulostaa. Ekoina viikkoina kuvien ottaminen vähän unisista pennuista oli oikein hyväkin idea; pysyivät huomattavasti paremmin paikoillaan. No, enää uneliaat pennut eivät ole niin hyviä kuvattavia... Silmät viiruina apaattisesti möllöttävät tai suu ammollaan haukottelevat valokuvamallit eivät oikein esiinny edukseen. Laitoin tuonne Pentukuvia -osioon ne parhaimmat kuvat (jotka eivät kaikki silti kovin hyviä ole), mutta tässä karu todellisuus päivän kuvaussessiosta:

Vas.puolella ylhäältä alas: Taimi, Ruusa, Lyyli, Reino ja Urpo. Oik. puolella: Pinkki, Ookoo, Eikka, Veijo ja Taisto.

Sää on edelleen meitä suosinut, ja pennut viettäneet paljon aikaa ulkona. Tänään oli taas uutta jännää vuorossa, kun pennut pääsivät "pienryhmissä" vähän kauemmaksi pihalle ja pihametsään asti. Ansa oli kovin huolissaan, kun vauvoja kanniskeltiin pois aitauksesta ja seurasi tarkkana mihin niitä kiikutimme. Kaikki pennut tutkiskelivat uteliaina uusia maisemia, Taistoa tosin jostain syystä vähän vingututti.

Ansa yritti kovasti, jos saisi jo pennuista riehukaveria...

Pieni Taisto suuressa maailmassa

Pinkki oli menossa uimaan, mutta mummu esti...

Parempi pysyä mamman perässä!

Ulkokoiria

Ihana aurinkoinen päivä! Sanomalehtiä säästyy ja kasvattajatädin selkä kiittää, kun pennut viettivät lähes koko päivän ulkona (= pentuhuonetta ei tarvinnut siivota kuin aamulla). Ulkoaitausta suurennettiin vähän ja sinne laitettiin auringonvarjo ja kevythäkki.

Alkupäivästä tuo auringonvarjon varjo oli jopa aitauksen sisäpuolella...

Tänään piti kiirettä, kun pennunnuuskuttelijoita kävi kolmessa erässä. Uusien ihmisten lisäksi pennut saivat tavata mammansa Peto-kaverin, joka tosin oli aika paljon kiinnostuneempi mammasta kuin jälkikasvusta. ;)

Pennut ovat hyvin oppineet syömään ruokabaaristaan, toiset reippaasti, toiset vielä reippaammin! Olen nyt aloittanut pillittämisen (enkä siis tarkoita itkemistä, vaan pilliin puhaltamista!) ruoka-aikoina, jotta pennuille saataisiin mahdollisimman hyvä luoksetulo pillillä.

Ansa toivoo, että sillekin jäisi jotain.