Tosi hyviä ja tosi surullisia uutisia

Ansan pentujen lonkka- ja kyynärkuvaustulokset ovat tähän mennessä olleet melkoisen hienoa luettavaa. Seitsemällä pennulla A/A ja 0/0, Pinkin tuloksia vielä odotellaan, ja Pepin ja Pulman kuvaukset vielä tekemättä. Ansan jo ennestään hyvät jalostusindeksitkin nousivat näiden tulosten jälkeen huippulukemiin (lonkat 121, kyynärät 118).

Toinen hieno juttu syyskuulta oli Ruskean Reinon taippareiden läpäisy. Nyt on jo kolmella pennulla NOU1 -tulos!

Näitä hienoja uutisia seurasi kuitenkin surullisista surullisin uutinen syyskuun lopulla. Eikka (M. Dille Da Capo) oli sairastunut äkillisesti vakavaan keuhkokuumeeseen ja hoidosta huolimatta menehtynyt. Eikkahan oli pentuna se suosikkimuruni, varsinkin sen jälkeen, kun pentujen pahan ripulin aikana luulin jo sen menettäväni. Eikka oli omistajansa "tulevaisuuden toivo" ja juuri ilmoitettu taippareihinkin. En olisi uskonut kuinka pahalta kasvatin kuolema voikaan tuntua, vaikka eihän minun suruni ole mitään omistajan suruun verrattuna. Silti itketti monta päivää uutisen kuultuani (ja vieläkin tätä kirjoittaessa). Tuntuu niin pahalta, että nuori terve koira, jolla on koko elämä edessään, onkin yhtäkkiä poissa.

Tällaisena Eikka jää minun muistoihini.

Pentuhöpinöitä ja tuloksia terveys- ja koerintamilta

Hups, kun aikaa onkin jo vierähtänyt viime postauksesta! Niin se kesä vaan sujahti ohi helteineen. Taitaa olla vakio, että kun minä hankin koiranpennun, on seuraavan kuukauden ajan lämpötila 25-30 astetta -- joko plussaa tai miinusta. Ansa tuli meille joulukuussa, ja hirveiden paukkupakkasien aikana oli TODELLA kätevää opettaa sisäsiisteyttä ja sosiaalistaa pentua. Nyt sitten Ihkun kanssa oli toki helpompaa, mutta ei kovilla helteillä kyllä juurikaan tullut lähdettyä kaupungille palloilemaan pennun kanssa.

Eipä tuon tosin niin kauheasti väliäkään, sillä Ihku on osoittautunut erittäin rohkeaksi ja reippaaksi labradorilapseksi. :) Ei olla oikeastaan törmätty vielä mihinkään, mistä se olisi hätkähtänyt. Tätähän se pentutestin tulos kyllä ennustikin. Ihkun kanssa on pikkuhiljaa aloitettu harrasteet, eli kotona lähinnä kontaktia, luoksetuloa ja muita elämän perustaitoja harjoiteltu. Pentuagility on aloitettu, samoin toko. Tällä viikolla alkoi myös pentujen noutokurssi.Lisäksi se on "saanut" treenata häkkieläimenä olemista, kun Ansan agilitytunneilla pidän sitä mukana huomaamassa, että aina ei tehdä mitään, vaan joskus täytyy vaan olla ja odotella. Muutenkin se on oppinut tosi hyvin olemaan portin/oven takana yksin rauhassa (vaikka pitkiä aikoja se ei päivisin joudukaan olemaan yksin, kun käytännössä meillä on aina joku kotona). Tästä oli paljon iloa sukulaiskierroksella Pohjois-Suomessa, kun ainoa pentuturvallinen huone kyläilypaikasta oli kodinhoitohuone/suihkuhuone, johon Ihku jouduttiin aina yöksi sulkemaan. Siellä se nukkui hipihiljaa ja rauhassa aina aamuun asti. Sisäsiisteyden oppiminen on myös ollut sujuvaa, osaksi toki sen takia, että näin kesällä sillä on päivällä lähes koko ajan mahdollisuus mennä pihalle. Yöt se on hienosti pidätellyt noin 10-viikkoisesta asti.

Hienoja uutisia on kertoa myös Ansan pentujen osalta. Upi (M. Symppis Sukulaku) lonkka- ja kyynärkuvattiin muutama viikko sitten, ja tuloksena oli A/A ja 0/0. :) Eilen kuvattiin kuusi pentua lisää, ja kasvattajan silmiin nivelet näyttivät ihan hyviltä, joten toivotaan, että hienot terveytulokset saavat jatkoa! (Eikkahan sai puhtaat paperit jo keväällä.) Enää kuvaamatta ovat Peppi (M. Hurmaava Tumma) ja Pulma (M. Mahdoton Merkkari).

Koetuloksiakin on saatu. Upi ja Musta Reino (M. Super Salmiakki) ovat läpäisseet taipparit ensimmäisellä yrittämällä! Olin Upin kokeissa mukana, mutta tilannekuvia ei maaston hankaluuden vuoksi saanut otettua. Tässä kuitenkin poseerauskuva onnellisista kunniakirjan haltijoista.

Ylpeä äiti ja Upi

Ruskea Reino (M. Mainio Marabou) oli toisen Reinon kanssa samoissa kokeissa, mutta jostain syystä sinä päivänä ei hakuinto aivan riittänyt suorituksen hyväksymiseen. Seuraavalla kerralla paremmalla meiningillä!
Musta Reino on myös ehtinyt korkata MEJÄ-uransa, tuloksena AVO3 (jäljen loppupätkällä tulleiden kahden hukan takia). Tuomari oli kehunut Reinoa "erittäin lupaavaksi ensikertalaiseksi". :)

Kasvistäti on kovin ylpeä, kun pennut ovat vasta reilun vuoden ikäisiä, ja hienoja tuloksia jo on tullut, vaikka lajit ovat useimmille omistajillekin uusia.

Terveysasioista vielä jotain. Ansalla oli taas heinäkuun loppupuolella voimakasta kutinaa, rapsutti kylkiä ja pureskeli tassuja. Se sai viikon kortisonikuurin, jolla oireilu hävisi täysin, eikä koko kesänä enää palannut. Epäily on nyt suuri, että joku allergia sillä lienee, mutta onneksi ilmeisesti ainoastaan joku loppukesästä kukkiva kasvi. Jos näin on, ei ongelmaa pitäisi esiintyä kuin muutaman viikon ajan vuosittain.

Tässä on herännyt ajatus, että onko Ansalla joku "etuhampaanrikkomisgeeni" :D , kun siltä itseltään poistettiin tummunut hammas (tylpän trauman aiheuttama) keväällä, ja kahdelta pennultaan (Kamu ja Peppi) on poistettu kaksi murtunutta/tummunutta etuhammasta. Lisäksi rokottamassa käydessäni totesin, että Mustalla Reinolla on yksi etuhammas murtunut, joten sekin poistettiin eilen virallisten kuvausten yhteydessä. Melkoisen harvahampaista sakkia nämä...

Eilen ennen kuvauksia pidettiin "joukkotapaaminen" meidän takapihalla, jossa koirat saivat leikkiä vaihtelevilla kokoonpanoilla. Uroksia piti välillä vähän hillitä, kun innostuivat tytöistä liikaa. ;) Paikalla kävi kuvattavien lisäksi Peppi. Musta Reino joutui lähtemään jo ennen tyttöjen saapumista, joten tässä yhteiskuvassa on mustien ainoana edustajana Pinkki.

Vasemmalta Alma, Pinkki, Peppi, Ansa-mamma, Reino ja Kamu

Yritän pontevoitua ja kirjoittaa seuraavan postauksen heti, kun viralliset tulokset tulevat. Jos saisi sitten vähän lisää kuviakin laitettua.

Kukas se täällä?!

Meille tuli perheenlisäystä! Saammeko esitellä: Ihku, virallisemmin Lady's Crew Wildest Bee.

Ihku on tänään kahdeksan viikkoa ja saapui uuteen kotiinsa kolme päivää sitten. Ansan ilme oli näkemisen arvoinen, kun se silmät pullistuen ja karvat varmuuden vuoksi vähän pystyssä tuijotti tulokasta epäuskoisena. No, ihmetystä ei kauaa kestänyt, vaan noin kolmen minuutin kuluttua Ansa olisi jo täysillä leikkinyt "uuden vauvansa" kanssa.  Päivät uudessa kodissa ovat sujuneet kaikin puolin erinomaisesti, ja Ansa on kärsivällisyyden perikuva, aivan kuin omienkin pentujensa kanssa. Ihku on yrittänyt useampaan kertaan maitobaarin asiakkaaksi, ja vaikka Ansan baari meni kiinni jo vuosi sitten, ei se yritä estellä innokasta asiakasta. ;)

Ihku tulee Ansan tavoin harrastamaan ainakin tokoa ja agilitya. Eväät harrastuskoiraksi pitäisi löytyä, sillä Janita Leinosen tekemän pentutestin pisteiden mukaan: "Pentu on itsevarma ja tasapainoinen. Ei helpoin vaihtoehto ensimmäiseksi koiraksi. Tarvitsee johdonmukaista koulutusta ja johtajuusharjoituksia. Erinomainen harrastus/kisakoira." Lisäksi Ihkusta oli kommentoitu näin:
"Ilopilleri, säpäkkä, nopea, rohkea, vilkas. Ei heikkouksia, aivan ihana pentu!"

Taipparitreeniä pennuille

Ansa on toipunut ennalleen, mutta toissapäivänä ekoissa sairausloman jälkeisissä agilitytreeneissä mentiin kyllä vain miniesteitä. Toivottavasti oireilu ei palaa jatkossakaan.

Melkoisten toiset taipparitreenit järjestettiin 7.6. Mukana tälläkin kertaa viisi pentua, tosin vähän eri kokoonpanolla kuin viimeksi. Reinojen ja Pepin lisäksi paikalle pääsivät vähän kauempaa tulleet Tinka ja Eikka. Kaikki pennut toimivat mukavasti, varista haettiin ruudusta ja lokkia vedestä. Tinka kylläkin totesi, että lokki on järvestä hyökkäävä peto, jota on parempi väistää tiukasti. Enpä ole ikinä ennen nähnyt koiran hypähtävän taaksepäin UIDESSAAN! Lopuksi nuuskittiin vielä pupujälkeäkin, eli kaikki taipumuskokeen osa-alueet tuli jollain tavalla käytyä läpi.

Tinka

Peppi

Ruskea Reino

Peppi

Musta Reino

Musta Reino

Yritin treenien yhteydessä ottaa vähän seisomakuvia pennuista, mutta niistä ei erityisen upeita tullut. Poseerausharjoitukset ovat ehkä jääneet vähemmälle? ;) Jos sitä tuonne pentusivulle jotain kuvia kehtaisi päivittää...

Äiti oli Lapissa Upin kanssa, eikä päässyt mukaan treeneihin, mutta tämä annettiin anteeksi, koska Upi oli edellisenä viikonloppuna läpäissyt Pirkanmaan Noutajakoirayhdistyksen järjestämät möllitaipparit!!! Olinpa tyytyväinen itseeni, kun pakotin äidin osallistumaan. Äitiparka jännittää kovasti tällaisia juttuja, mutta Upiin ei jännitys tarttunut, ja hienosti se oli hakenut vedestä ja ruudusta ja pupukin oli löytynyt. Ainoa moite tuli "lähihallinnan puutteesta"; äiti ei ole maailman autoritäärisin ihminen, ja Upi oli vähän karkaillut noutoon ennen lupaa... ;) Itse en uskaltautunut paikan päälle katsomaan (Upi on vähän liikaa minun perääni), joten kuviakaan ei valitettavasti saatu todisteeksi Upin hienosta työskentelystä. Äitiä jäi tietenkin harmittamaan, että kyseessä eivät olleet oikeat taipparit...

Pepin perhe lomailee parhaillaan ulkomailla, ja niinpä Ansa sai tyttärensä seurakseen viikoksi. Tytöt ovat viihtyneet tosi hyvin yhdessä, leikkivät pihalla tuntikausia, minkä jälkeen nukkuvat sopuisasti vierekkäin.

Sairauslomalla

Ansa ei halunnut viime viikolla hypätä yhden ojan yli. Eikä myöskään matalan esteen yli. Sitten toisena päivänä kahdelle jalalle hypätessään vinkaisi. Kipulääkettä sai ja vaikutti ihan normaalilta muuten. Agilitytreeneissä päätin mennä vain putkia ja "esteitä" ilman rimoja. Sitten Ansa ulvaisi putkessa juostessaan... Tästä vihdoin ymmärsin, että nyt on laitettava harrastukset tauolle ja marssittava hierojan käsittelyyn. Mitään erityistä kipupistettä ei kuitenkaan löytynyt, jonkin verran aristi vasemman lonkan taaksevetoa ja lisäksi takaselkä oli jäykkä. Hoitona nyt alkuun viikon täyslepo + kipulääke jatkuu. Tietenkin oli hyvä, ettei mitään isompaa kipuilua löytynyt, mutta on vain hieman hankala tietää,  koska ongelmasta päästään eroon, kun liikkeissä tms. ei näy vikaa, eikä kipua löydy tutkimallakaan.

Harmittaa kovasti tämä ajoitus, kun viikonloppuna jäi ne kauan odotetut agilityepikset väliin. Muutenkin kesällä olisi tietty paljon kaikenlaista menoa, ja nyt ei tiedä milloin uskaltaa alkaa taas puuhailla.

Tokon harjoituskisoihin kuitenkin viime lauantaina osallistuttiin, tosin hyppyä ei uskallettu tehdä. Ansa oli oikein hieno, saatiin useampi kymppikin. Vähän kuitenkin keskittyminen taas välillä herpaantui, eikä kuullut tai ymmärtänyt ihan kaikkia käskyjä... Kun nyt saataisiin se hyppy (niinpä niin, juuri sitähän nyt ei ainakaan voi treenata) kuntoon niin päästäis ihan oikeisiin kisoihin!

Ansan pennuista ensimmäinen (oikeestikin se ensimmäinen!), Eikka, on käynyt virallisissa lonkka- ja kyynärkuvissa ja silmätarkastuksessa. Kaikki tulokset loistavia, eli lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja silmät ok! Syyskuussa on suunnitteilla joukkokuvaus, johon tulee todennäköisesti suurin osa pennuista. Upi varmaan kuvataan jo vähän aiemmin, kun se on tuossa kätevästi saatavilla joka viikko. ;) Toivotaan, että muilla pennuilla on yhtä mukavat tulokset kuin Eikalla. Ainakaan mitään isompia ontumavaivoja ei kukaan ole raportoinut.

Meidän ihana "oma" kouluttajamme Aino on lupautunut pitämään pennuille toisenkin taipparikoulutuksen kesäkuun alussa. Noin puolet pennuista on koulutukseen tulossa. Neljä pentuahan (Upi, Pinkki ja 2 x Reino) on Pirkan Nuuskujen taipparikurssilla, ja vissiin ihan mukavasti on mennyt siellä kaikilla. Saapa nähdä uskaltautuuko kukaan pennunomistaja vielä tänä vuonna taippareihin. ;)

Kuvia ei juurikaan ole tullut otettua viime aikoina, joten laitan tähän nyt vain tällaisen tylsän kuvan Ansasta esittelemässä makuutyyliään. Yleensä takajalat ovat vielä edempänä, tassut lähes kainaloissa. :) Tässä asennossa se muuten makaa paikallamakuussakin...

Pennut 1-v!

Tänään on Ansan pentujen ensimmäinen syntymäpäivä. Hirmuisesti onnea, Pinkki, Peppi, Pulma, Tinka, Alma, Upi, Eikka, Kamu ja 2 x Reino! Aika menee niin nopeasti; joko siitä tosiaan on vuosi, kun istuin Ansan seurana pentulaatikossa ruskeita ja mustia pötkylöitä auttamassa maailmaan.

Äitiyden onnea vuosi sitten. <3

Ansa osallistui Pirkanmaan Noutajakoirayhdistyksen möllitokoon pari viikkoa sitten -- kohtalaisella menestyksellä jopa. Hyppy meni nollille, koska sitä se ei vielä osaa, mutta muista liikkeistä tuli ihan mukavasti pisteitä. Vähän oli keskittymisen kanssa ongelmia, eli pää tuppasi pyöriä seuraamisessa ym. Reeniä, reeniä, häiriöreeniä lisää.

Reilu viikko sitten oli meidän pentujen oma taipparikoulutus, johon ihana ystäväni Aino oli lupautunut kouluttajaksi. Puolet pennuista pääsi paikalle. Avarat puitteet tarjosi mustan Reinon emäntä Päivi. Ylpeä sai pennuista olla, kun kaikki kantoivat varista ja pääsääntöisesti palauttivat tosi kivasti ja vauhdikkaasti ohjaajalle. Neljä pennuista on myös noutajayhdistyksen taipparikurssilla tällä hetkellä, saa nähdä uskaltautuuko kukaan vielä tänä vuonna taippareihin. ;)

Musta Reino

Pinkki

Upi

Peppi markkeeraa

Peppi ja Lissu kuuntelevat Ainon ohjeita.

Ruskea Reino

Ansa steriloitiin viime viikolla. Leikkaus tehtiin tähystämällä, minkä ansiosta toipuminen on ollut huippunopeaa. Kaksi päivää leikkauksesta se karkasi aidan yli naapuriin leikkimään... Agility jätettiin silti suosiolla väliin tällä viikolla.
Tässä muutama kuva operaatiopäivältä.

Esirauhoituksen jälkeen jo aika tööt.

Hengitysputki kurkkuun.

Karvat pois.

Leikkaus alkamassa

Ansan munasarja telkkarissa.

Sekavana sylihoidossa.

Kotona edelleen vähän töttöröö.

Tähän loppuun on vielä ihan pakko laittaa pari vauvakuvaa noin vuoden takaa...

Kevät keikkuen tulevi

Uimassa ollaan kevään aikana taas muutaman kerran käyty eri kokoonpanoilla. Upi ymmärsi yhdellä kerralla kuin taikaiskusta olevansa luotu vesipedoksi! Sen jälkeen se on aivan hurjana ryntäillyt altaaseen joka kerta, kun vain siihen on ollut mahdollisuus. Tätä kun aikani katselin ja mamman hidasteluun vertasin, päätin että ainakaan tänä kesänä ei Ansan kanssa VEPE-reeneissä käydä... Noutoliikkeitä lukuunottamatta se on kuitenkin aika pakkopullaa sille, kun ei huvikseen veteen todellakaan mene. Luulen, että sekä veneestä hyppy että esineen vienti veneeseen olisi edelleen kovin nihkeää, eli luovutimme reenipaikan jollekin innokkaammalle kaverille. Upi voisi kyllä jossain vaiheessa tähän harrastukseen innostua. ;)

Ansan agility on edelleen sujunut mukavasti. Kahdella viime kerralla se on LAUKANNUT puomilla, mitä se ei ikinä aiemmin ole tehnyt. Oletettavasti siis puomikammo on toistaiseksi saatu poistumaan. :) Joka välissä se myös edelleen yrittää puomille varastaa, jos ei ole tarkkana. Outo koira. Vaikka Ansasta ei ikinä tule agilityn SM-finalistia tai muuta mestaria, ilahdun aina vain joka reeneissä siitä, kuinka ihanaa sen kanssa on tätä(kin) lajia harrastaa. Se on vaan mulle niin sopivan hidas ja helppo ohjata ja kuuliainen eikä pimahtele eikä möykkää eikä karkaile (paitsi sinne puomille joskus...) ja osaa rentoutua täysin omaa vuoroa odotellessa ja mitä vielä. Mun muru. <3

Toukokuussa ajattelin mennä agility-epiksiin, kun sellaiset tuossa omalla hallilla järjestetään. Melkein vain harmittaa, että mölliluokassa ei ole keppejä, kun Ansa osaa nekin niin hienosti nykyään mennä. ;) Toinen asia, mikä harmittaa aika paljon enemmän, on se että meidän ihkua ihkumpi kouluttaja Johanna W. ei jatka enää kevään jälkeen (hallilla muuttuu agilitysysteemit kokonaan). :( Toivon mukaan löydetään joku uusi mukava kouluttaja kuitenkin.

Kevään tulo aina jotenkin innostaa toko-puolenkin reenaamiseen, kun ulkonakin tarkenee jo koiraa palkata ilman sormien sinistymistä. Saatiin hallilta vakipaikka viikoittaisiin toko-reeneihin ja lisäksi alkaa paikallisen noutajayhdistyksen kevään kurssi. Noutajat järjestävät myös möllitokon ensi viikonloppuna, ja sinne Ansa on nyt sitten alo-luokkaan ilmoitettu! IIK. En voi edelleenkään uskoa, että näin keski-ikäistyneenä kynnys kisaamiseen on todellakin niin suuri, että juuri ja juuri möllikisoihin uskaltaa ilmoittautua... Jo aiemmin on kuitenkin todettu, että vasta ilmoittautumalla kisoihin saa tarpeeksi motivaatiota reenata kunnolla (vrt. taipparit)! Ja jos möllikisat menee hyvin, voi sitten EHKÄ HARKITA ihkaoikeita kisoja??

Kevät tuo mukanaan tietenkin myös taipparikurssit. Ruskea Reino, Pinkki ja Upi aloittivat kurssin viime viikonloppuna. Äitini ei päässyt Upin kanssa osallistumaan muiden menojensa takia, joten olin itse ohjaamassa sitä. Oli aika jännää "vieraan" koiran kanssa mennä, mutta hienosti se Upi edusti. Sitä ei ole erityisen paljon koulutettu, mutta se on onneksi perusluonteeltaan hyvin maltillinen ja kiltti. Noutamiseen sillä on paremmat taipumukset kuin kellään aiemmalla labradorillamme. Tuo damin suoraan ja vauhdilla ohjaajan suuhun asti! (Ohjaajalla meni leuka vähän sijoiltaan tässä yksi kerta... Ehkä ensi kerralla en ota sitä vastaan kyykyssä.) Lisäksi kantoi sekä varista että lokkia heti ensikokeilulla. Kyllä Upin kanssa kelpaa äidin reenailla - ja osallistua - taippareihin!

Parin viikon päästä meillä on myös oma pienimuotoinen taipparikoulutus pennuille, saa nähdä kuinka moni loppujen lopuksi pääsee osallistumaan.

Peppi (oik) kävi kylässä mamman luona