Kevät keikkuen tulevi

Uimassa ollaan kevään aikana taas muutaman kerran käyty eri kokoonpanoilla. Upi ymmärsi yhdellä kerralla kuin taikaiskusta olevansa luotu vesipedoksi! Sen jälkeen se on aivan hurjana ryntäillyt altaaseen joka kerta, kun vain siihen on ollut mahdollisuus. Tätä kun aikani katselin ja mamman hidasteluun vertasin, päätin että ainakaan tänä kesänä ei Ansan kanssa VEPE-reeneissä käydä... Noutoliikkeitä lukuunottamatta se on kuitenkin aika pakkopullaa sille, kun ei huvikseen veteen todellakaan mene. Luulen, että sekä veneestä hyppy että esineen vienti veneeseen olisi edelleen kovin nihkeää, eli luovutimme reenipaikan jollekin innokkaammalle kaverille. Upi voisi kyllä jossain vaiheessa tähän harrastukseen innostua. ;)

Ansan agility on edelleen sujunut mukavasti. Kahdella viime kerralla se on LAUKANNUT puomilla, mitä se ei ikinä aiemmin ole tehnyt. Oletettavasti siis puomikammo on toistaiseksi saatu poistumaan. :) Joka välissä se myös edelleen yrittää puomille varastaa, jos ei ole tarkkana. Outo koira. Vaikka Ansasta ei ikinä tule agilityn SM-finalistia tai muuta mestaria, ilahdun aina vain joka reeneissä siitä, kuinka ihanaa sen kanssa on tätä(kin) lajia harrastaa. Se on vaan mulle niin sopivan hidas ja helppo ohjata ja kuuliainen eikä pimahtele eikä möykkää eikä karkaile (paitsi sinne puomille joskus...) ja osaa rentoutua täysin omaa vuoroa odotellessa ja mitä vielä. Mun muru. <3

Toukokuussa ajattelin mennä agility-epiksiin, kun sellaiset tuossa omalla hallilla järjestetään. Melkein vain harmittaa, että mölliluokassa ei ole keppejä, kun Ansa osaa nekin niin hienosti nykyään mennä. ;) Toinen asia, mikä harmittaa aika paljon enemmän, on se että meidän ihkua ihkumpi kouluttaja Johanna W. ei jatka enää kevään jälkeen (hallilla muuttuu agilitysysteemit kokonaan). :( Toivon mukaan löydetään joku uusi mukava kouluttaja kuitenkin.

Kevään tulo aina jotenkin innostaa toko-puolenkin reenaamiseen, kun ulkonakin tarkenee jo koiraa palkata ilman sormien sinistymistä. Saatiin hallilta vakipaikka viikoittaisiin toko-reeneihin ja lisäksi alkaa paikallisen noutajayhdistyksen kevään kurssi. Noutajat järjestävät myös möllitokon ensi viikonloppuna, ja sinne Ansa on nyt sitten alo-luokkaan ilmoitettu! IIK. En voi edelleenkään uskoa, että näin keski-ikäistyneenä kynnys kisaamiseen on todellakin niin suuri, että juuri ja juuri möllikisoihin uskaltaa ilmoittautua... Jo aiemmin on kuitenkin todettu, että vasta ilmoittautumalla kisoihin saa tarpeeksi motivaatiota reenata kunnolla (vrt. taipparit)! Ja jos möllikisat menee hyvin, voi sitten EHKÄ HARKITA ihkaoikeita kisoja??

Kevät tuo mukanaan tietenkin myös taipparikurssit. Ruskea Reino, Pinkki ja Upi aloittivat kurssin viime viikonloppuna. Äitini ei päässyt Upin kanssa osallistumaan muiden menojensa takia, joten olin itse ohjaamassa sitä. Oli aika jännää "vieraan" koiran kanssa mennä, mutta hienosti se Upi edusti. Sitä ei ole erityisen paljon koulutettu, mutta se on onneksi perusluonteeltaan hyvin maltillinen ja kiltti. Noutamiseen sillä on paremmat taipumukset kuin kellään aiemmalla labradorillamme. Tuo damin suoraan ja vauhdilla ohjaajan suuhun asti! (Ohjaajalla meni leuka vähän sijoiltaan tässä yksi kerta... Ehkä ensi kerralla en ota sitä vastaan kyykyssä.) Lisäksi kantoi sekä varista että lokkia heti ensikokeilulla. Kyllä Upin kanssa kelpaa äidin reenailla - ja osallistua - taippareihin!

Parin viikon päästä meillä on myös oma pienimuotoinen taipparikoulutus pennuille, saa nähdä kuinka moni loppujen lopuksi pääsee osallistumaan.

Peppi (oik) kävi kylässä mamman luona

Uimahyppääjän jännäkakka ja muita kuulumisia

Allasuinnista on tullut oikein suosittu harrastus Ansan ja pentujensa keskuudessa. Ansa on käynyt jo kuusi kertaa uimalassa talven aikana. Pentuja on saatu mukaan aina vaihteleva määrä. Ehkä suurin syy, miksi alunperin Ansan uimalaan vein, oli sen hitaus veteenmenossa. No, into on kasvanut kerta kerralta, ja aika hienosti se jo altaan rampilta veteen loikkaa lelun perässä. Elän siis toivossa, että ensi kesänä se hyppäisi ehkä sieltä veneestäkin...

Pennut ovat innostuneet uimisesta vaihtelevasti. Reinot loikkaavat veteen tosi reippaasti, tytöistä taas Peppi on ollut vauhdikkain. Mustalle Reinolle myös vedestä nouto on mieluista, muut ovat vielä keskittyneet pelkkään uintisuoritukseen. Pinkin mielipide uimisesta on vähän vaihdellut, mutta välillä sekin intoutuu asiasta. Upi ja Pulma miettivät vielä kantaansa, mutta Alma-parka ei kyllä kokenut vettä omaksi elementikseen...

Musta Reino loikkaa

Ruskea Reino uiskentelee coolina

Peppi uimahyppääjänä

Ansa ja Peppi uimassa

Pinkki ja Reino

Alma yrittää hypätä altaan toiselle reunalle...

Viime uinnin jälkeen: Sonja ja Reino, Lissu Ansan ja Pepin kanssa, Päivi ja Reino sekä Viivi ja Henri Alman kanssa (Pinkki omistajineen oli jo ehtinyt karata paikalta)

 Yhdellä kerralla kävi hieman ikävästi, kun Ansa haki lelua altaasta läkähtymiseen asti, mistä seurauksena oli mahan sekaisin meno eli ns. jännäkakka. Valitettavasti Ansa seisoi rampilla vesirajassa, kun tämä yllätys tapahtui, eli lopputuloksena oli veden saastutus. :(  Oma moka sinänsä, olin kyllä siinä jo miettinyt, että ehkä Ansalle ei tarvisi koko ajan sitä lelua heitellä (sekä uittaja että moni muu oli heittelemässä, kun Ansa sai vapaasti mennä altaaseen koko ajan muiden vuorotellessa siinä sivussa). No, otimme opiksemme, ja seuraavalla kerralla Ansankin piti pitää taukoa aina välillä.

Agilitytreeneissä ollaan käyty viikoittain ja välillä on parempia päiviä ja välillä huonompia. Kun Ansa viime talvena putosi puomilta, oli puomin alla putki. Muutama viikko sitten putki oli samalla tavalla puomin alla, ja olinkin siitä sanomassa kouluttajalle, mutta en ehtinyt, kun Ansa jo varasti puomille... Niin se on koiran muisti pitkä; kun Ansa huomasi putken, se meni aivan paniikkiin ja kyyristyi puomille. Hiljaa hiipien se kuitenkin pystyi puomin menemään, kun kutsuin toisesta päästä. Sitten kun alettiin kouluttajan kanssa ongelmaa puimaan, se varasti uudestaan puomille toisesta päästä! Tähän suuntaan se meni vähän paremmin, kun putki oli siellä toisessa päässä. Siis en voi käsittää mikä masokistikoira mulla on -- miksi ihmeessä täytyy ehdoin tahdoin sinne puomille kiivetä, kun sitten kuitenkin ahistaa??? No, putki otettiin pois, ja Ansa pystyi taas vähän reippaammin puomilla etenemään. Nyt on taas puomi saatu "normitasolle", eli Ansa menee ylösmenon hölkäten, keskiosan varoen ja alasmenon taas hölkäten. Hyvä puoli tuossa hitaassa puomikävelyssä on tietty se, että kontaktiongelmaa ei taatusti sillä esteellä tule! ;)

A-estettä mentiin pitkästä aikaa, ja Ansa sai kovasti kehuja takapään hallinnasta! Pystyy hienosti hidastamaan ja pysähtymään alasmenokontaktille niin, ettei takapää "karkaa" sivulle. Tässäkin siis hyötyä tokoilun peppuharjoituksista!

Tokossakin ollaan pari kertaa "irtotunnilla" päästy käymään. Pitäis käydä enemmän, että saisin VIHDOIN mentyä kisoihinkin... Nolottaa niin paljon, kun koira on 3,5-v, eikä olla yksissäkään kisoissa käyty vielä. Mä kun luulin, että Ansa olisi jo valio tässä iässä! Edellisen labukan kanssa mentiin kisoihin, kun koira oli 1-v -- ei taatusti osannut täydellisesti (niin kuin ei 17-vuotias omistajansakaan), mutta ei se haitannut. Ja ykköstulos kuitenkin saatiin. :) Oi niitä aikoja, kun oli nuori ja reipas!

Jos vielä sitten vähän pentujen kuulumisia. Terveenä ovat vissiin aika hyvin pysyneet, tai ei ainakaan kasvattajalle asti ole kantautunut tietoa isommista ongelmista. Kahdella pennulla on pienestä asti ollut toisen korvan eritystä, mutta onneksi ei kutinaa tai punoitusta kuitenkaan. Vaikkei tuollainen eritys normaalia olekaan, saa olla tyytyväinen siihen, että asia ei itse koiraa tunnu vaivaavan. Toivotaan, ettei tilanne ainakaan pahene iän myötä.

Parilla pennulla on ollut taipumuksia laittaa kotia uuteen uskoon... Tämähän on labradorinpennuille valitettavan tavallinen ominaisuus, eli siihen omistajat olivat toivon mukaan henkisesti varautuneet jo etukäteen. Ansa-mamma oli kyllä superkiltti pentuna, eikä ikinä tuhonnut mitään.

Luonteiltaan pennut ovat aika erilaisia. On rauhallista ja riehakasta ja toisaalta taas tosimiestä ja mammanpoikaa.  Muutamalla pennulla on jonkinasteista arkuutta, mikä kasvattajaa hieman murehdituttaa. Toivon mukaan helpottaa, kun tulee ikää ja henkistä kanttia lisää.

Uinnin lisäksi suunnitteilla kevääksi on tietenkin taipparitreenejä ja ilmojen lämmettyä varmaan jotain muutakin kivaa yhteistekemistä keksitään. Ilahduttavan aktiivisesti pentuja on viety erilaisille kursseille ja muihin puuhiin omistajien toimesta tähänkin mennessä. Niitä valionarvoja odotellessa. ;)


Musta Reino kävi myös vihdoin "puolivuotiskuvissa", eli sen tapauksessa 9,5-kuukautiskuvissa. ;)

Uuden vuoden uimarit

Joulu tuli ja meni, ja vuosikin jo vaihtui. Ansalla tosiaan oli parhaat päivät joulunpyhien aikaan, mutta onneksi Upi ei moisesta välittänyt, mökillä kun ei pahemmin tilaa olisi ollut niitä pitää erillään. Tissiä Upi kyllä kävi kerran hamuilemassa, eli aika vauva taitaa vieläkin olla mieleltään, vaikka ikää onkin jo kahdeksan kuukautta. ;)

Tässä se meidän perheen joulukorttikuva näin jälkikäteen.

Uusi vuosi meni pennuilla ilmeisen hyvin; ainakin omistajat raportoivat, että rakettien paukkeesta ei kukaan välittänyt. Jei!

Nyt juoksun jälkeen Ansa on ollut ehkä keskimääräistä rauhallisempi, toivottavasti nyt ei kuitenkaan mitään valeraskautta kehittele. Ikinä aiemmin ei sillä valeraskausoireita ole ollut. Agilityssa kyllä menee aikas reippaasti, mutta kotona on vähän löllykkä, ja toko-treeneissä viime viikolla oli kovin vaisu.

Eilen käytiin Tampereen Koirauinnissa polskimassa kokoonpanolla Ansa, Pinkki ja 2 x Reino. Uimala on näppärän lähellä, eikä meiltä aja sinne kuin reilut 10 minuuttia. Vähän pentuja ekalla kerralla hirvitti mennä veteen, mutta tosi hienosti ne uimiseen innostuivat, ja Reinot jopa suorittivat vauhdikkaita uimahyppyjä altaaseen! Ansa uiskenteli melko "vapaasti", eli tuli välillä pois vedestä ja meni sitten taas, kun vähän kehotettiin. Pennut uivat vuorotellen, Ansa välillä siis niiden kanssa. Ikävä mamma kävi ryöstämässä lelut pentujensa suusta! Pojat saivat ylleen miehekkäät pinkit liivit, ja Pinkki-raukan oli tyydyttävä ihan väärän värisiin... ;) Kerrankin oli kamera muistunut mukaan, siispä tässä muutama kuva reissusta.

Reino loikkaa. Valitettavasti kaikki vauhtikuvat jäivät epätarkoiksi...

Musta Reino noutaa hienosti.

Ansa ryövää frisbeetä Reinolta.

Ansa uittaa Pinkkiä.

Ansa uimavalvojana.

Pinkki (Pikkarainen), Ansa + 2 x Reino

Ruskea Reino ja Pulma ovat myös käyneet kasvattajatädin luona "puolivuotiskuvauksessa". No joopa joo, molemmilla jo kahdeksan kuukautta mittarissa...

Reino

Pulma

Näytelmäpyörähdyksiä ja variksen heittelyä

Ansa ja poikansa Upi ja Eikka osallistuivat Kangasalan ryhmänäyttelyyn itsenäisyyspäivänä. Eikan ja Upin luokka (urospennut) oli vuorossa heti ensimmäisenä. Eikka hassutteli kehässä hihna suussa, kun taas Upi seistä törötti viilipyttynä. Upia ei ole juuri yhtään kehäesiintymiseen treenattu, eli ei voi kuin ihmetellä, että miten se taas osasikin niin hienosti poseerata. Eikka (jota en kesän jälkeen ollutkaan nähnyt) oli suureksi yllätyksekseni huomattavasti rotevampi kuin Ansan muut (kirahvijalkaiset) pennut. Pentuluokan kolmas osallistuja oli tosi hoikkaa mallia (metsästyslinjainen), joten osasin kyllä veikata lopputuloksen oikein. ;) Eikka voitti luokan hienosti kunniapalkinnon kera, Upi oli toinen (ei kunniapalkintoa). Narttupennuista kumpikaan ei saanut kunniapalkintoa, eli Eikka oli sitten automaattisesti myös ROP-pentu. Jei! Hienosti alkoi Eikan näytelmäura, pokaalinkin sai hyllyä koristamaan. Meillä oli valitettavasti mukana vain pieni pokkarikamera, eli kovin hienoja kuvia ei saatu aikaiseksi. Upillakin tuossa jo tavallinen panta ja hihna...

Eikka

Eikka ja Upi

Ansa sai odotusteni mukaisesti EH:n käyttöluokassa. Laitan arvostelun tuonne tulossivulle. Tuomari oli tarkkana; kaikki Ansan viat oli huomannut (lienen siis melko huono handleri, kun en mitään saanut piilotettua!).  Olin siis periaatteessa hyvin samaa mieltä Ansan arvostelusta, mutta leveämpää kalloa en kyllä sille haluaisi (MUN mielestä Ansalla on kaunis pää). Tuomari taisi tykätä isoista päistä, kun tosi monelle (isopäisellekin) liian kapeasta kallosta huomautti. Uuden sanankin opin arvostelua lukiessani... Jalkava on tuttu sana, mutta RAAJAKAS ihan uusi. :)

Näyttelyä seuraavana päivänä olikin sitten pentujen ensimmäinen taipparikoulutus. Olin saanut Lammin Sarin ylipuhuttua pitämään pennuille vähän käytännön treeniä. Sitä ennen kuitenkin kahviteltiin meillä ja käytiin läpi taippareiden perusasiat. Niihamaan treenailemaan kokoontuivat Peppi, Pinkki, Pikku-Reino, Upi ja Tinka. Iso-Reino oli kahvittelemassa (= peuhaamassa muiden kanssa), mutta ei ehtinyt käytännön treeneihin. Tinka taas tuli Helsingistä suoraan treeneihin -- ja sillä olikin virtaa vähän enemmän kuin muilla, jotka olivat jo saaneet purkaa energiaansa leikkimiseen. ;) Pääsääntöisesti pennut toimivat mukavasti, vaikka pienoista hihhulointia nähtiin myös. Itse en valitettavasti hakutreenejä juuri nähnyt, koska olin toisessa paikassa variksen kanssa leikkimässä. Lähes kaikki pennut olivat kiinnostuneita variksesta ja pari pentua sitä jo kivasti kantoikin. Peppi kävi vielä seuraavana päivänä varista ihailemassa, ja kantoi sitä ylpeänä hyvällä otteella. Jatkokoulutusta asian tiimoilta sitten keväämmällä, mutta hyvältähän se jo vaikutti! Kamera luonnollisestikin unohtui taas kotiin...

Samaisena viikonloppuna sain kuitenkin aikaiseksi muutaman "puolivuotiskuvan" (noin kuukauden myöhässä tosin...) otettua.

Peppi

Pinkki

Upi

Ansa on käynyt pari kertaa uimassa Tampereen Koirauinnissa. Ekalla kerralla mentiin opaskoirien siivellä, ja silloin oli Upikin mukana. Toisella kerralla osallistuin VEPE-iltaan. Silloin paikalla oli vain yksi toinen koira, joten saimme ruhtinaallisesti uinti- ja treeniaikaa. Ansa meni alkuihmetyksen jälkeen mukavan reippaasti veteen ja ui altaassa mielellään. Veteen mennään ramppia pitkin, eli varsinaista veteen hyppäämistä ei pysty harjoittelemaan, mutta parempi tuokin kuin ei mitään. Ihmeen hyvin siellä pystyi vepe-liikkeitäkin tekemään pienimuotoisesti. Varmasti tullaan talven aikana käymään useamman kerran, ja toivottavasti saadaan välillä lähialueella asuvista pennuista seuraa.

Nyt ei Ansa muutamaan viikkoon voi uimaan mennä, kun sillä VIHDOIN alkoi juoksu. Kymmenen kuukautta oli väliä edelliseen. Saa nähdä miten meillä menee joulu Upin seurassa, kun silloin olisi juuri tärppipäivät... Vaikka Upi on kyllä sellainen mammanpoika (vielä pari viikkoa sitten yritti maitobaarista saada hörpyt), että ei taida moisesta vielä mitään ymmärtää. ;)

Joulun odotusta

Joulu jo tulla jolkuttaa. Sehän tarkoittaa jokavuotista jännitysnäytelmää eli joulukorttikuvausta! Ensi kertaa kahdeksaan vuoteen ei joulukortissamme esiinny maailman hienointa joulukorttimallia, Armia. :(  Laitan tähän muutaman kortin viime vuosilta, vaikka tuleekin kyynel silmään.

Tänä vuonna haasteena on siis Ansan ja Islan kuvaaminen. Puolitoistavuotias taapero ei ole valitettavasti vielä oppinut "Paikka" -käskyä... No, kai sitä yhden kuvan aina saa onnistumaan.

Ansakin täytti kolme vuotta lokakuussa. Varsinaista syntymäpäiväpotrettia ei otettu, mutta tällainen "pliis, antakaa mullekin kakkua" -kuva kuitenkin.

Urpo ja Peppi kävivät näyttelemässä Labradorikerhon Puppy & Veteran Show:ssa lokakuun lopussa juuri puoli vuotta täytettyään. Varsinaista menestystä ei tullut, mutta hienot arvostelut saivat ja upeasti esiintyivät! Kasvattajatäti oli oikein ylpeä. :) Kameraa ei valitettavasti ollut mukana, joten kuvia ei ole laitettavaksi.

Ensi viikolla onkin kaikenlaista ohjelmaa, kun Ansa, Urpo ja Eikka osallistuvat Kangasalan ryhmänäyttelyyn itsenäisyyspäivänä, ja sitten lauantaina on pentujen taipparikoulutuspäivä. Toivottavasti osuu hyvä ilma koulutuspäiväksi, ja toivottavasti saan jotain kuvasaalista molemmilta päiviltä.

Terveysasiaa sen verran, että kaikille pennuille tuli loppujen lopuksi ihan hyvä purenta. Jei! Niin ne vain voivat leuat kasvaa ihmeellisen eri tahtiin. Ansan iho ja turkki on ollut hyvässä kunnossa, vaikka muutaman viikon olenkin taas syöttänyt tavallista ruokaa. Juoksusta ei edelleenkään ole havaintoa, kohta on jo kymmenen kuukautta edellisestä.

Rakas Ansa

Kirahvien purentapohdiskeluja ja Ansan kuulumisia

Syksy on jo pitkällä ja pennut täyttäneet viisi kuukautta. Useimmat ovat melkoisessa kirahvivaiheessa pitkien jalkojensa kanssa. :) Hampaat ovat vaihtuneet, ja purentojen kanssa on ollut murhetta. Luovutusiässä kaikilla pennuilla oli normaalit purennat, mutta muutamalla taisi jäädä alaleuan kasvu vähän yläleuasta jälkeen, kun pysyvien kulmahampaiden puhkeamisen jälkeen todettiin ahtaat purennat (eli alakulmahampaat sijaitsivat liian "kapeasti" ja puhkesivat kohti yläientä/kitalakea) neljällä pennulla. Hampaisiin perehtyneenä eläinlääkärinä tämä ongelma on toki minulle tuttu, mutta tuli kyllä täysin yllätyksenä näillä omilla kasvateilla! Omistajat ovat nyt sitten ahkerasti sormijumppailleet hampaita oikeaan asentoon, ja tilanne näyttääkin jo selvästi paremmalta kaikilla pennuilla. Mahdotonta on tietenkin sanoa mikä osuus tässä on itse jumppaamisella ja mikä leukojen kasvuspurttien ajoituksella, mutta hienoa, että omistajat ovat ainakin yrittäneet parhaansa asian suhteen. Toivon mukaan yhdelläkään pennulla ei nyt tarvitse mihinkään operaatioihin ryhtyä.

Mielenkiintoista olisi tietää kuinka monella pennulla ylipäätään kulmureiden puhkeamisvaiheessa alaleuka tosiaankin on vielä kapea ja purennan tilanne näyttää huolestuttavalta, mutta asiasta ei kuitenkaan lopulta tule ongelmaa, kun alaleuka ottaa kasvussaan yläleuan kiinni. Tässä iässähän eläinlääkäri harvoin pentuja näkee, kun penturokotukset on jo hoidettu kuntoon. Kaikenlaisia pohdintoja herätti tämä omien pentujen yllätyksenä tullut ongelma.

Linkki Eläinlääkäriasema Anidentin ohjeeseen purentavioista.

Muuten  pennuilla on pääsääntöisesti mennyt kaikki hyvin. Joku yksittäinen vierasesineen syöminen (tuli kuitenkin luonnollista tietä ulos) ja yksi mysteerinen, mutta nopeasti ohi mennyt "heikotuskohtaus" on kasvattajalle raportoitu. Lyhytaikaisia ontumisia on myös parilla pennulla ollut.

Ansan osalta terveysuutiset ovat hyviä; kutinaa ja hilseilyä ei ole enää ollut pariin kuukauteen ja turkki on oikein hienossa kunnossa. Ansa on syönyt nyt puolitoista kuukautta allergiselle koiralle tarkoitettua erikoisruokaa, jossa on runsaasti rasvahappoja ja muuta iholle mukavaa. Annan tätä ruokaa vielä toiset puolitoista kuukautta, ja sitten vaihdan takaisin vanhaan ruokaan, jotta nähdään onko ruoalla kuinka suuri merkitys sen ihovaivojen kanssa. On tietenkin mahdollista, että kesän ongelmat johtuivat hormonaalisista muutoksista tai esim. jostain siitepölystä. Seurataan tilannetta.

Ansa on muutenkin palautunut hyvin entisiin mittoihinsa penturumban jälkeen. Totuin jo niin katselemaan sitä karvattomana ruipelona, että kun syyskuussa kahden viikon reissulta palattuamme lähdin sen kanssa ekaa kertaa lenkille, tuntui kuin olisi urosta taluttanut -- niin oli tullut massaa ja karvaa Ansaan reissun aikana. ;) Kiitos vielä äidille ja Lissulle Ansan hoidosta; olipa sillä luksushoitopaikat, kun oli oma pentu molemmissa viihdyttämässä!

Mamma ja Urpo

Ja ne Ansan tissit -- joiden luulin tarvitsevan kirurgista väliintuloa, kun vielä pari kuukautta pentujen lähdön jälkeenkin roikkuivat polvissa -- ne ovat vihdoinkin vetäytyneet lähes normaaleiksi. :D (Urpo niitä kuulemma yritti kyllä vielä venytellä, kun sai mamman kanssa aikaa viettää...) Juoksusta ei ole vielä tietoakaan, saapa nähdä millaisen tauon pitää.

Vesipelastustreenit loppuivat jo kuukausi sitten, eikä Ansa koko kesän aikana päässyt hyppyongelmastaan. Vielä viimeisissäkin treeneissä oli kovan työn takana saada se veneestä hyppäämään järveen. Ajattelin nyt talvikaudella käydä muutaman kerran Nokian uudessa koirauimalassa, jos vaikka saataisiin harjoiteltua reipasta veteenmenoa siellä... Ensi kesäksi kouluttaja suunnitteli meille uutta lähestymistyyliä ongelmaan; minun pitäisi hypätä veneestä Ansan kanssa! Hehe, enpä tiedä...

Agilitytreenit ovat menneet mukavasti, ja uusi kouluttaja kehui Ansaa päteväksi. Äiti oli kovin ylpeä! Mutta siis ihan totta on, että se tuntuu sisäistävän asioita koko ajan paremmin, mm. pujottelussa on vihdoin alkanut rytmittää menoaan. Jos sitä epiksiin uskaltautuisi vielä tässä syksyn-alkutalven aikana...

Nuuskujen toko-kurssilla ollaan kilpailevien/kilpailemaan aikovien ryhmässä, mutta syystä jos toisestakin ei olla päästy treeneihin kuin vasta kerran. Samalla tuli todettua, että kylmillä ilmoilla tokotreenit ulkona ei oo mun juttu (tämänkin olin jo ehtinyt unohtaa). Siinähän sormet kohmeessa kaivelin juustonpalasia taskusta. Ajatuksena onkin, että parin kaverin kanssa käytäisiin noin kerran viikossa kimpassa treenaamassa tuossa lähihallilla, agilitya ja/tai tokoa, miten kukakin haluaa.

Vaikka näistä meidän pennuista ei mitään näyttelytähtiä olekaan odotettavissa, Labradorikerhon Puppy & Veteran Show on kuitenkin Urpolla ja Pepillä suuntana loppukuusta. Veteraani-Okon kanssa tuli aikoinaan useamman kerran käytyä, ja äidin kanssa todettiin, että on mukava epävirallinen tapahtuma pennuille ja vanhuksille. :)

Kaikkee sitä..

...onkin ehtinyt tapahtua. Pari pentutapaamistakin on saatu järjestettyä viime blogipäivityksen jälkeen.

Heinäkuun lopulla kasvattajatädin luokse kokoontui kuusi pitkäjalkaiseksi kasvanutta pentua (Alma, Pinkki, Peppi, Urpo ja Reino x 2) tapaamaan toisiaan ja mammaansa. Ansa, joka ei aiemmin ollut komentanut pentujaan millään tavalla, olikin yllättäen sitä mieltä, että näiltä riiviöiltä on syytä ottaa luulot pois. Vuoron perään kaikki lapset laitettiin järjestykseen selättämällä. Lisäksi leikkien lomassa Ansa innostui välillä jahtaamaan pentuja niin rajusti, että joutui jäähylle sisätiloihin! Sää suosi meitä sopivan pilvisenä, ja vasta loppumetreillä tuli pari sadekuuroa. Meno oli melkoinen, kun kuusi pitkäsäärtä kirmaili pitkin pihaa milloin milläkin kokoonpanolla. :)

Toinen tapaaminen oli reilu viikko sitten. Tällöin meillä oli teemana rally-toko pennunomistajien toivomuksesta. Koirakoutsin Krista piti kahden tunnin "pikakoulutuksen" tämän iloisen harrastuksen saloista. Paikalle oli päässyt seitsemän pentua! Lotta ja Tinka tulivat Helsingistä junalla, muut pennut olivat näitä lähimaastossa asuvia. :)

Sonja ja Reino

Lissu ja Peppi

Hanna ja Pulma

Lotta ja Tinka

Vasemmalta Päivi ja Reino, äiti ja Urpo, Sonja ja Reino, Lotta ja Tinka, Lissu ja Peppi, Maria ja Pinkki sekä Hanna ja Pulma

Kamu ja Eikka, jotka asuvat hieman kauempana, eivät ole päässeet tapaamisiin, mutta kuulumisia on saatu. Kamu on aloittanut uransa "metsänhoitajakoirana" emäntänsä Katrin mukana ja Eikka noutaa jo hienosti varista -- ei ehkä kuitenkaan vielä tänä syksynä pääse tositoimiin. ;)

Laitanpa vihdoinkin tähän aikoja sitten luvatun kuvan Kamusta uuden perheensä kanssa. Kokoa on vissiin tullut hieman lisää tämän kuvan ottamisen jälkeen. :) (Kuva on vähän pieni, mutta en saa isommaksi ilman, että menee rakeiseksi.)

Ansa on jatkanut VEPE-treenejään vaihtelevalla menestyksellä. Veneestä hyppääminen on edelleen hyvin epämieluisa liike. Kaikenlaista on yritetty, ja parhaiten se hyppää, kun dami heitetään ihan veneen viereen, mutta aina ei sekään auta. Siellä se vaan veneessä istuu tarkkana kuin porkkana ja ihmettelee, että miks täältä pois pitäisi tulla. Rannastakin Ansa menee veteen edelleen hyvin varovaisesti, eli sille vain ei taida olla luontaista tuo veteen loikkaaminen. Esineen vieminen on vielä ihan alkutekijöissä, mutta ihan kivasti tämä - yleensä vaikein - liike on saatu alulle. Veneen tai hukkuvan hakemisessa ei ole juuri ongelmaa, kun se on sitä kivaa noutamista!

Muutaman kuukauden tauon jälkeen Ansa pääsi myös aloittamaan agilityn heinäkuussa. Ja kylläpä tuo tauko olikin tehnyt hyvää! Poissa olivat kontaktiestekammot (jopa keinun meni yhtäkkiä ilman suurempaa ahdistusta, vaikka namiapuja tarvitseekin edelleen) ja lisäksi vauhtia oli tullut selvästi lisää. :) Tästä on mukava jatkaa. Meillä kävi vieläpä niin hyvä tuuri, että agilitytreenit (Koirakoutsin) siirtyvät uuteen halliin tuohon reilun kilometrin päähän meiltä, eli jatkossa saadaan näppärästi hoidettua alku- ja loppulämmittelyt kävellen treeneihin ja takaisin kotiin.

Lopuksi vielä samat ikävät uutiset kuin viime päivityksessä. :(  Ansan iho-oireilu ei ota loppuakseen. Se sai  parin päivän kortisonikuurin ja lisäksi sitä on pesty erikoisshampoolla useasti. Kutina on aika hyvin helpottanut, mutta ei iho vieläkään normaali ole. Hilseilee selästä ja toinen korvakin vähän erittää. Eipä asian murehtiminen mitään auta, mutta kyllä harmittaa. Nyt vain pidän sormet ristissä, että pennut säästyisivät moisilta vaivoilta.

Ansan olen päättänyt leikata seuraavan juoksun (jota tässä odottelen) jälkeen. Lisää Melkoisia pentuja ei siis ole odotettavissa ainakaan muutamaan vuoteen. Toinen labradori on kyllä suunnitelmissa, mutta pari vuotta Ansa saanee vielä olla ainokainen. ;)