Melukylän lapset

Melkoisen metelin saavat aikaiseksi nuo kymmenen viattoman näköistä karvapalloa. Erityisen kovalta äänet kuulostavat aamuviiden aikaan... Onneksi tuo "oma pentu" on perinyt isänsä unenlahjat, eikä ole herännyt viereisestä huoneesta kuuluviin kiljahduksiin, vaikka äitinsä niihin havahtuukin toisessa päässä taloa.

Pennut ovat alkaneet kiinnostua ihmisistä ja parveilevat ympärillä, kun pentuhuoneeseen menee. Toki mamman saapuminen saa aikaan vielä suuremman joukkohysterian.

Eilen pennut pääsivät ekaa kertaa ulos, kun oli niin ihanan lämmin päivä (ja ilta). Alkuhämmennyksessä kaikki kasautuivat yhdeksi joukkioksi aidan viereen, mutta kun maitobaari avautui myös ulkoilmassa, totesivat pennut, että mikäs täällä ollessa.

Sumppuun järjesty!

Ulkoruokintaa

Tänään annettiin ensimmäiset maistiaiset kiinteää ruokaa (kädestä). Miten voikin unelias pentu muuttua ahnaaksi pedoksi sekunnin kymmenesosassa, kun se haistaa jauhelihan nenänsä edessä! Tuli siinä samalla todettua, että suurimmalla osalla on jo hampaita puhjennut...

Kolmiviikkoismuotokuvat myöhästyvät nyt päivällä, kun ei ollut tänään kuvausapulaista paikalla. Siis huomenna yritämme tähtäillä lähikuvia.

Reviiri laajenee

Pennut ovat kasvaneet jo niin isoiksi (tänään pienimmätkin ylittivät 1 kg painon -- Eikka tietenkin painii omassa sarjassaan 1400-grammaisena), että päätin vähän laajentaa niiden elinpiiriä. Poistin pentulaatikon etulaidan ja laitoin lattialle luistamatonta kostean tilan mattoa, jolla olisi hyvä tepastella.

Lyyli rohkeana edelläkävijänä

Mamman esimerkkiä seuraten muutkin uskaltautuivat "ulkoilualueelle".

Kaikilla pennuilla silmät ovat auki ja osalla jo vähän kulmahammastakin pukkaa ikenestä. Piraijameininkiä odotellessa... Auts.

Viime päivinä pentulaatikossa on jo melkein leikitty. Varsinkin Taisto on hamuillut toisten korvia ja yrittänyt hypähdellä leikkisästi -- ja muksahtanut tietenkin naamalleen, kun eivät nuo koordinaatiotaidot vielä ihan riitä. ;)

"Muotokuvat" kaksiviikkoisista pennuista

Tytöt vasemmalla, ylhäältä alaspäin: Pinkki, Taimi, Ookoo, Ruusa ja Lyyli. Pojat ylhäältä alaspäin: Urpo, Veijo, Reino, Taisto ja Eikka

Melko hyvältä näyttää

Pentulaatikossa on edelleen silloin tällöin pienet ripulit, mutta harvemmin. Uskoisin siis, että voiton puolella ollaan. :)

Pentujen silmät ovat alkaneet aueta viikonlopun aikana. Yritän tänään ottaa kaksiviikkoiskuvia, joista näkee kenellä on jo säihkysilmät ja kenellä ei vielä. ;) Tässä kuitenkin linkki videoon, joka on kuvattu, kun pennut nukkuivat ja Ansa tuli pentulaatikkoon. Melkoista säpinää aiheutti saapumisensa! :D

Maitobaari aukesi!

Ei mitään uutta auringon alla

Pentulaatikossa kaikki ennallaan. Pennut virkeitä, mutta ripuli jatkuu. Osalla ripulia tulee kyllä aiempaa vähemmän, mutta löysää yhtä kaikki. Melkein on kaikki keinot kokeiltu... :( Kohta pitää vain pistää sormet ristiin ja toivoa, että vaiva itsestään helpottaisi. Niin kauan kuin pennut kasvavat ja kehittyvät normaalisti, ei tietenkään periaatteessa ole mitään hätää, mutta aika rasittavaa tämä alkaa olla.

Pienimmät (Urpo ja Taimi) yksityisaterialla.

Oho. Noin tunti sen jälkeen, kun olin tuon ylläolevan tekstin kirjoittanut, löytyi pentulaatikosta pikkuruinen PÖKÄLE. Toivo siis elää, vaikka näinkin aiemmin aamulla neljän pennun ripuloivan...

Löysäillään edelleen

Pennut ovat viimeisen vuorokauden ajan olleet reippaita ja syöneet hyvin. Nesteytystä ja lääkityksiä on annettu, mutta ripuli jatkuu edelleen, vaikkei ihan niin pahana kuin vielä eilen. Suurin huoli on kuitenkin ohi, koska yleisvointi on kaikilla normaali. Toivottavasti ripuli helpottaa pian.

Nyt kun ei tarvitse enää koko aikaa murehtia pentujen vointia, on ollut mukava tarkkailla niitä muuten vaan. Jotkut jo pyrkivät jaloilleen ja meno on aika hassun näköistä. Ja ihan kuin olisi Lyylillä toinen silmä jo vähän alkanut raottua? Jännittävää seurata pentujen kehitystä. :)

Lyyli, Taimi ja Reino (jolla on ei maito- vaan lääkeviikset!)

Joko uskaltaa huokaista?

Ei kai pitäisi vielä riemuita, mutta pennut ovat tänään olleet pääsääntöisesti virkeitä ja syöneet reippaasti. (>Koputtaa puuta.<) Ripulia on kuitenkin edelleen, tosin yksi lääke on jo vähän muutosta saanut aikaan (kirkkaankeltaisesta "mädistä" vaaleanharmaanvihertäväksi "raejuustoksi"). Suurin huolenaiheeni Eikka on myös ollut selvästi parempi.
Uskaltauduin punnitsemaan pennut nyt iltapäivällä, ja suureksi yllätyksekseni kaikkien painot olivat nousseet reippaasti eilisaamun punnituksesta! Eikka, jonka eilen luulin menettäväni, oli nostanut painoaan 110 g (on nyt tasan 900 g)! Muilla pennuilla painoa oli tullut 50-100 g.

Siivottavaa riittää, kun ripulikakkaa turautellaan sinne tänne. Alusia saa siis vaihtaa ahkerasti, koska Ansan siivouspalvelun teho ei riitä näin löysään kakkaan.  ;)

Pennut "huoltolaatikossa" pentulaatikon siivouksen aikana

Parasta toivoen, ehkä ei enää pahinta peläten.