Paksuna

Ansa on ultrattu eilen tiineeksi! Oikeasti oli vähän liian aikaista vielä ultrailla, mutta en malttanut odottaa kauempaa. Kyllä siellä useampi pennunalku näkyi, mutta mitään varsinaisia lukemia ei uskalla sanoa, varsinkaan kun oli näin varhainen ultra. Tarkka lukumäärä selviää sitten röntgenissä loppuraskaudessa.

Pentukyselyiden tulva on yllättänyt. Varsinkin narttupennuista on ollut kova kysyntä. Kaikille halukkaille ei valitettavasti tule pentuja riittämään. :(

Ansa on ollut normaalia rauhallisempi kotosalla, mutta agilityradalla löytyi kyllä vauhtia tällä ja viime viikolla. Ruokahalu on ollut normaalia parempi (Ansa on alkanut "muistuttelemaan" ruoka-ajoistaan, mitä ei ole ennen tehnyt), eli mitään pahoinvointeja ei todellakaan ole ollut havaittavissa. ;)

Tuleva äiti harjoittelee vauvanhoitoa tällaisella vähäkarvaisella versiolla.

Kissoja ja antibioottia

Ansan juoksuvuoto loppui maanantaina, mutta samantien alkoi toisenlainen, vähän epäilyttävän näköinen vuoto. Perjantaina tehtiin ultraäänitutkimus, jossa merkkejä kohtutulehduksesta ei onneksi todettu. Papa-näytteessä nähtiin tulehdukseen viittaavia muutoksia. Ansa on nyt varmuuden vuoksi antibioottikuurilla, vaikka vuoto vähenikin selvästi viikon loppua kohti. Kyseessä on ilmeisesti lievä emätintulehdus, joita joskus astutuksen jälkeen nähdään. Tällä ei pitäisi onneksi olla mitään merkitystä mahdollisten pentujen kannalta. :)

Kyläilimme nyt viikonloppuna kahden kissanomistajaperheen luona. Odotin kiinnostuneena mitä Ansa kissoista tykkäisi. Uteliaana Ansaa töllistelevät kisut olivat mitä ilmeisemmin aikas pelottavia. :D  Ansa tuijotti takaisin silmät suurina ja murisi vähän, mutta käänsi sitten päänsä pois tai tuli meidän luoksemme turvaan moisilta pedoilta. Kun menin itse kissaa silittämään, olisi Ansakin uskaltautunut lähempää tuttavuutta tekemään, mutta kissa pörhistyi siinä vaiheessa, enkä viitsinyt Ansaa likelle päästää. Minkäänlaisia jahtaamisaikomuksia se ei missään vaiheessa osoittanut, ja hyvä niin!

Keskiviikon agilitytreenit menivät aika lailla penkin alle, kun Ansan meno oli tasoa täi tervassa... Ei ole ikinä aiemmin ollut noin nihkeätä meininkiä. Ehkä hormonaalista tai siitä tulehduksesta johtuvaa? Toivottavasti ensi kerralla reippaampi vauhti. Kovin montaa kertaa ei enää ehditäkään käydä, jos Ansa tiineeksi osoittautuu. Vielä pitää puolisentoista viikkoa jaksaa odottaa ultraa...

Hyvä mieli tuli uusinta Labradorilehteä lukiessa. Siellä oli tilastoitu siitosurosten jälkeläisten terveyttä, ja Ansan sulhon Pikin jälkikasvu oli lonkka- ja kyynärtilastoissa aivan huippuluokkaa. Lisäksi Ansan isän (Miltra's Captain Morgan) jälkeläisten lonkkatulokset olivat huiman hyvät. Toivottavasti nämä erinomaiset geenit siirtyvät Ansankin pentuihin. :)

Ansa + Piki

Ansa kävi maanantaina ja tänään keskiviikkona tapaamassa mustaa herrasmiestä Pikiä. Astutus onnistui molempina päivinä hyvin, eli nyt vain odotellaan sormet ristissä tuloksia. :)

Lisäsin Pentuja -sivun, jossa näkyy pentueen tarkemmat tiedot. Tässä yksi hieno kuva Pikistä:

Juoksu-uutisia

VIHDOIN se Ansan juoksu alkoi! No, eihän se ollut kuin pari viikkoa myöhässä odotetusta (juoksuväli nyt aika tasan 7 kk), mutta odottavan aika on pitkä... Parin viikon sisällä toivon mukaan päästään astutusreissulle ja sitten kevätpentuja hautomaan. :) Ties vaikka tulisi vappuvauvoja.

Viimeinenkin geenitestitulos tuli; Ansa on terve (n/n) myös kuivanenäisyysgeenin suhteen.

Meidän vaippapeput!

Turun näyttely ja geenitestituloksia

Eilen oltiin Turun näyttelyssä 82 muun labradorin kanssa. Ansa esiintyi hienosti ja sai espanjalaiselta sedältä ERI:n. Jee! Aika hoikkis Ansa kyllä oli siellä tanakampien kavereiden joukossa... Arvostelu oli tietenkin espanjaksi, mutta yllättävän hyvin se saatiin englanti-eläinlääkärilatinataidoilla käännettyä itsekin. Käytiin sitten kuitenkin vielä käännöspalvelussa varmuuden vuoksi. ;)

Turku KV näyttely 19.1.13. (Thovar Del Solar Alfonso, Espanja)
Korrekti feminiininen tyyppi. Etukulmaukset hieman suorat, hyvät takakulmaukset. Hieman kevyt. Hieman jäykät etuliikkeet, hyvät sivuliikkeet.

Ei siis mitenkään monisanainen setä ollut... Olisi voinut edes kehua Ansan upeaa turkkia. :D

Teetin Ansasta pari geenitestiä mielenkiinnosta ja pennutussuunnitelmien takia. EIC (Exercise Induced Collapse) ja CNM (hereditary myopathy); molemmat n/n eli Ansa on terve, eikä kanna kumpaakaan geeniä perimässään (=Ansan pennut eivät tule sairastumaan kumpaankaan sairauteen). Vielä odotan kuivanenäisyysgeenitulosta.

Ansan juoksua odotetaan alkavaksi parin viikon sisällä. Uros on jo katsottuna valmiiksi, kohta alkaa jännittää... ;)

Tässä meidän perheen joulukortti näin jälkikäteen...

Silmätarkastuksessa ja osteopaatilla

Ansa ja Armi kävivät 4.12. virallisessa silmätarkastuksessa, josta molemmille terveen paperit. :)

Viime perjantaina käytiin vihdoin Ansan kanssa osteopaatilla. Jo lähes vuoden ajan on pitänyt mennä, mutta eläimiä hoitavia osteopaatteja on Suomessa vähän, ja kun itse on niin kovin aikaansaapa, niin aika se vierähti... Syy ajan varaamiseen oli Ansan takapään vinous, joka huomattiin sen ollessa reilu puolivuotias. Nuorempana sen takajalkojen asennot ja liikkeet olivat hyvät ja suorat, mutta noin kuuden kuukauden iässä lähinnä oikea jalka alkoi kääntyä polvesta ulospäin varsinkin liikkeessä. Lisäksi maatessa "virallisessa asennossa" Ansan takajalat olivat epäsymmetrisesti (polvet "eri korkeudella"). Armin hieroja vilkaisi Ansaa noin vuosi sitten ja suositteli osteopaattia. Epäiltiin, että takapäähän olisi tullut jokin trauma silloin pentuna, mistä vinous olisi aiheutunut. Myös virallisissa lonkkakuvissa näkyy lantiossa muuttunut kohta, jota ei näy vielä puolivuotiaana otetuissa välikuvissa.

Osteopaatti totesi heti takapään epäsymmetrian ja huomattiin, että Ansa aristi selvästi oikeanpuoleisen lonkan alueen koskemista. Ristiluun alueella tuntui epätasapainoa, ja takapään vaiva oli vaikuttanut myös etupään symmetriaan. Osteopaatti epäili myös, että kaiken takana olisi jonkinlainen trauma, isku takapäähän oikealle puolelle. Manipulaatio tuntui helpottavan, koska lopuksi aristusta ei enää juurikaan ollut. Osteopaatti oli sitä mieltä, että yksi käsittelykerta voi hyvinkin riittää, koska Ansa tuntui vastaavan hoitoon hyvin, mutta käski ottaa yhteyttä alkuvuodesta, jos vaivaa vielä on. Loppuvuosi pidetään vapaata agilitysta yms.Toivottavasti Ansasta tulee nyt symmetrinen! :)

Agilityssa ollaan käyty kerran viikossa koko syksyn ajan. Pari kuukautta sitten Ansa putosi puomilta (ei onneksi sattunut) ja pelästyi niin, että kontaktiesteet olivat sen jälkeen SUURI KAMMOTUS. Onneksi Ansa luottaa emäntäänsä niin paljon, että kannustamalla ja vieressä tukemalla pelosta päästiin pikkuhiljaa pois ja toissa viikolla viimein Ansa meni koko puomin juoksemalla reippaasti. :)  Lisäksi se yllätti kiipeämällä A-esteen sujuvasti, kun ei aiemmin halunnut koskea siihen pitkällä tikullakaan! Kouluttajakin äimisteli leuka lattiassa, kun radan loppuun laitettu A ylitettiin kuin tuosta vaan. Mahtava tunne huomata, että Ansa oli täysin toipunut pelästyksestään. Muutenkin agility on muuttunut sujuvammaksi, ja Ansa ohjautuu koko ajan paremmin. Vauhtiakin on tullut lisää estevarmuuden myötä. Sitten joskus vielä kisataan...

Ansa oli ilmoitettu ryhmänäyttelyyn 6.12., mutta koska se tiputti marraskuussa kaikki karvansa, ei kehdattu mennä näytille. Ilmoitin sen tammikuun Turun näyttelyyn; komeetahan se on mennä oikein kansainväliseen näyttelyyn tän meidän tähden kanssa. ;)  Vähintään EH:n kun sille haluaisin ennen kuin niitä pentuja ehkä tulee...

Näytelmiin? Ai mää vai?